Luottamuksen punnintaa

Maamme hallitus ajautui kriisiin perussuomalaisten puoluekokouksessa tehtyjen mullistavien valintojen myötä. Yleensä puolueet pyrkivät varsinkin hallitusvastuussa varomaan täydellistä johdon mylläämistä, jotta puolueen linja ja hallitustyöskentelyn jatkuvuus säilyisivät. Perussuomalaiset demokraattisen valintajärjestelmän myötä eivät tätä vanhaa viisautta noudattaneet. Valta haluttiin vaihtaa ja uudet hallitusyhteistyössä tuntemattomat henkilöt olivatkin yhtäkkiä vastuussa koko puolueen linjasta. Samalla perussuomalaisten hallitusryhmä sai kerätä kamppeensa ovenpielestä ulos mennessään.

Vaaleissa ja luottamustoimissa on keskeistä luottamus. Viimeisin nobelistimme Bengt Holmström sivusi tähän samaan ilmiöön keskustelussa Presidentti Sauli Niinistön kanssa Kultarannassa. Vaaleissa äänestäjä luottaa siihen, että hänen valitsemansa ihminen hoitaa tehtävää äänestäjän parhaaksi. Tästä on luottamuksessa kyse. Kun vaaleilla valittuja henkilöitä sitten valitaan eri tehtäviin, on taas oman ryhmän luottamus ansaittava. Tästä on kuntavaalien jälkeisissä luottamuspaikkaväännöissä useasti kyse.

Luottamuksellinen toimiva suhde kestää hoitaa vaikeita, joskus ylitsepääsemättömiäkin ongelmia. Näitä maamme hallituksella saattaa ajoittain vastaan tulla. Tällaisia ongelmia kolmen puolueen hallitus on aiemmin pystynyt hoitamaan puheenjohtajien saumattomalla yhteistyöllä ja vakaalla keskinäisellä luottamuksella. Nyt tuosta triosta oli yksi poissa, ja samalla hänen edustamansa arvopohja ja toimintatapa.

Ymmärrän hyvin pääministerin tuskan, kun hallituksessa tulee vastaan vaikea asia, josta ei ole ennakolta sovittu, ja siihen pitäisi löytyä yhteinen linja. Yhden puolueen puheenjohtajan ollessa aivan irti hallituksen päivän politiikasta, vaikkapa Brysselissä, on mahdotonta ottaa nopeasti kantaa ja linjata oman puolueensa suhtautuminen asiaan. On mahtanut olla pääministerin otsalla makeankokoiset hikikarpalot tätä yhtälöä pohtiessa. Siksi on enemmän kuin ymmärrettävää, että puheenjohtajat Sipilä ja Orpo päätyivät suosittelemaan hallituksen eroa, vaikkei siihen lopulta jouduttukaan. Hallitusvastuussa puoluetta ei voi vänkärinpaikalta ohjata, vaan pitää olla eturivissä, olipa puolue mikä tahansa.

Soinilaiset päätyivät lopulta omaan ratkaisuunsa. Hallitustyöskentelyn ja Suomen kannalta tämä oli järkevin ratkaisu. Monet maamme tulevaisuuden kannalta tärkeät asiat vaativat läpivientiä mahdollisimman pian ilman ylimääräistä vatulointia. Hyvinvointiyhteiskuntamme taso ei kestä toista vaalikautta päättämättömyyttä ja asioiden paikalleen jämähtämistä. Edellisen kahden vuoden hyvä tekeminen pitää saada jatkumaan sekä luottamus kansalaisille ja yrityselämälle Suomen kuntoon laittamisesta tulee palauttaa mahdollisimman pian. Vaikeassa paikassa tarvitaan sitä luottamusta. Sille on hyvä rakentaa. Haukkumalla ja eripuraisuutta viljelemällä ei ole koskaan pystytty mitään uudistamaan, ei valtioiden välillä, ei valtion sisällä eikä kuntatasolla.