Maatalous luonnon ja byrokratian kurituksessa
Kuluva kesä on kurittanut tuottajia enemmän kuin olisi sallittua. Kun samaan soppaan lisätään vielä uuden ohjelmakauden entistä käsittämättömämmät tukiehdot, alkaa olla parhaimmillakin huumorimiehillä vitsit vähissä. Yhtälö on mahdoton, eikä siihen tarvita edes pitkää matematiikkaa.
Ohjelmakauden tukiehtojen huomattava tiukentuminen on tuonut viljelijän arkeen vuoden alkupuoliskolla merkittävästi lisää henkistä harmia. Tukihaun viimeisinä päivinäkään ehdoista ei ollut vielä minkäänlaista varmuutta. Viljelijät kysyivätkin aiheesta, moniko palkansaaja hyväksyisi työehtosopimuksen ilman tietoja siihen vaikuttavista ehdoista. Enpä usko, että sellaista sopimusta olisi työmarkkinoilla tullut. Lakko olisi seurannut nopeasti, ja tukilakkojen kautta koko yhteiskunta olisi lähes pysähtynyt.
Maatalous- ja elintarviketuotannon huoltovarmuuden turvaamisen kannalta on aiheellista miettiä, mikä on suomalaisten toive kotimaisen ruuan saatavuuden suhteen. Pitäisikö kotimaista elintarviketuotantoa kannustaa ja luoda toimintaedellytyksiä aina kuluttajasta tukiehtojen ohjeistukseen, jossa kansallinen etu maksimoidaan niin hyvin kuin mahdollista, että suomalainen tuotanto olisi kannattavaa. Vai pitäisikö tukiehdot kiristää kotimaisin toimin niin tiukoiksi, että ulkomailla osin löysemmin käyttökriteerein tuotettu glyfosaattiruoka on edullisempaa. Itse kannatan kotimaisen tuotannon tukemista ja ihmettelen sitä asennetta, että kotimaisuus elintarvikkeissa on jotenkin huonompaa. Kotimainen elintarvike on normaalisti tuotettunakin eurooppalaista luomua.
Maatalouden ahdingon helpottaminen lähtee monilta osin sääntelyn purkamisesta. Moni tiukkana ymmärretty tukiehto on pääosin kotimaista alkuperää, vaikka helposti sanotaan sen olevan EU-direktiivin vaatimus. Siksi itse pidän tärkeänä tavoitetta, että sääntelyä maatalouden osalta puretaan merkittävästi. Lähtökohtana kansallisesti pitäisi ja tulee olla se, että Euroopan unionin taso on tavoitetila, johon kotimaisella sääntelyllä pyritään. Näin unionin alueella muuallakin toimitaan.
Keskustan yhtenä tavoitteena vaalikauden aikana on liiallisen sääntelyn purkaminen. Tähän työhön tarvitsemme kaikkia viljelijöitä ja elintarviketuotannon parissa toimivia. Toivomme ilmiantoja siitä, missä koette turhaa ja älyttömän pikkutarkalta tuntuvaa sääntelyä. Teidän ilmiannostanne, me päättäjät pystymme sitten puuttumaan juuri oikeisiin kohtiin ohjeistuksessa, asetuksessa tai lainsäädännössä.
Ohjelmakauden tukiehtojen huomattava tiukentuminen on tuonut viljelijän arkeen vuoden alkupuoliskolla merkittävästi lisää henkistä harmia. Tukihaun viimeisinä päivinäkään ehdoista ei ollut vielä minkäänlaista varmuutta. Viljelijät kysyivätkin aiheesta, moniko palkansaaja hyväksyisi työehtosopimuksen ilman tietoja siihen vaikuttavista ehdoista. Enpä usko, että sellaista sopimusta olisi työmarkkinoilla tullut. Lakko olisi seurannut nopeasti, ja tukilakkojen kautta koko yhteiskunta olisi lähes pysähtynyt.
Maatalous- ja elintarviketuotannon huoltovarmuuden turvaamisen kannalta on aiheellista miettiä, mikä on suomalaisten toive kotimaisen ruuan saatavuuden suhteen. Pitäisikö kotimaista elintarviketuotantoa kannustaa ja luoda toimintaedellytyksiä aina kuluttajasta tukiehtojen ohjeistukseen, jossa kansallinen etu maksimoidaan niin hyvin kuin mahdollista, että suomalainen tuotanto olisi kannattavaa. Vai pitäisikö tukiehdot kiristää kotimaisin toimin niin tiukoiksi, että ulkomailla osin löysemmin käyttökriteerein tuotettu glyfosaattiruoka on edullisempaa. Itse kannatan kotimaisen tuotannon tukemista ja ihmettelen sitä asennetta, että kotimaisuus elintarvikkeissa on jotenkin huonompaa. Kotimainen elintarvike on normaalisti tuotettunakin eurooppalaista luomua.
Maatalouden ahdingon helpottaminen lähtee monilta osin sääntelyn purkamisesta. Moni tiukkana ymmärretty tukiehto on pääosin kotimaista alkuperää, vaikka helposti sanotaan sen olevan EU-direktiivin vaatimus. Siksi itse pidän tärkeänä tavoitetta, että sääntelyä maatalouden osalta puretaan merkittävästi. Lähtökohtana kansallisesti pitäisi ja tulee olla se, että Euroopan unionin taso on tavoitetila, johon kotimaisella sääntelyllä pyritään. Näin unionin alueella muuallakin toimitaan.
Keskustan yhtenä tavoitteena vaalikauden aikana on liiallisen sääntelyn purkaminen. Tähän työhön tarvitsemme kaikkia viljelijöitä ja elintarviketuotannon parissa toimivia. Toivomme ilmiantoja siitä, missä koette turhaa ja älyttömän pikkutarkalta tuntuvaa sääntelyä. Teidän ilmiannostanne, me päättäjät pystymme sitten puuttumaan juuri oikeisiin kohtiin ohjeistuksessa, asetuksessa tai lainsäädännössä.