Pakeneeko palvelut maakunnista

Olen jonkun kerran jo eri yhteyksissä ottanut kantaa palveluiden keskittymisestä. Viime viikolla julkistettu selvitys valtion toimipaikoista ja henkilötyövuosista maakunnittain ja kunnittain vuosilta 2010-2015 on tylyä luettavaa, mutta vahvistaa alueellammekin havaitun tosiasian. Valtion työ- ja toimipaikat ovat vähentyneet reilusti viime vuosina. Kehitys on ollut samansuuntaista jo pidempään, mutta varsinkin viime vaalikausi oli keskittämisen alalla varsin kylmää kyytiä maakuntakeskusten ulkopuolisille alueille.

Työpaikkojen määrä on vähentynyt kaikissa maakunnissa, mutta suhteellista osuuttaan ovat vahvistaneet muutamat maakunnat, kuten Uusimaa ja Etelä-Karjala. Näiden asema toisiin maakuntiin nähden on vahvistunut. Toimipaikkaverkostot ovat tiivistyneet kaikilla hallinnonaloilla alueista riippumatta. Paljon alueelliseen keskittymiseen valtion tehtävissä on vaikuttanut puolustusvoimien kasarmien voimakas karsinta sekä liikkuvan poliisin toimipisteiden lakkauttaminen.

Selvityksen mukaan valtion työpaikat keskittyvät suuriin kuntiin ja kaupunkeihin. Vähennystä toimipisteissä ja työpaikoissa on tapahtunut erityisesti maakuntien toiseksi suurimmissa sekä neljänneksi suurimmissa ja tätä pienemmissä seutukaupungeissa Ylivieskan ja Raahen tavoin. Virkamiesselvityksessä valtion palveluiden keskittäminen tulee jatkumaan lähes yhtä voimakkaana, ellei niihin poliittisilla päätöksillä puututa.

Alueellamme vaikuttaa eniten käräjäoikeuden palveluiden harventuminen Raahen toimipisteen lakkautusuhan myötä. Maistraattiverkostoa on tarkasteltu jo viime vaalikaudelta lähtien. Suunnitelmissa Ylivieskan ja Raahen palvelut ovat esityksen mukaan lakkautusuhan alla. Myös maanmittauslaitoksen palveluiden karsimista selvitettiin ja Ylivieskan toimipistettä oltiin lakkauttamassa. Selvityksen etuna oli onneksi verkoston säilyminen nykyisellään digitalisaatiota hyödyntäen. Maakuntauudistus tulee vähentämään valtion työpaikkoja alueilta edelleen tehtävien siirtyessä siirtymään maakunnille. Itse työ ei katoa mihinkään.

Jo 1990-luvulta lähtien valtionhallinnon toimipisteverkostossa on tapahtunut pienentymistä, joka johtuu kaupungistumisesta sekä palveluiden sähköistymisestä. Sähköistymisen ja digitalisaation mahdollisuudet pitää hyödyntää myös jatkossa palveluiden tarvetta mietittäessä. Palveluverkoston karsimista virkamiesesityksissä perustellaan digitalisaatiolla ja kehittyvillä sähköisillä palveluilla. Koomisinta näissä väitteissä on kuitenkin se, että tutkimusten mukaan eniten sähköisiä palveluita käytetään isoimmissa kaupungeissa. Väestökehitystä tarkastellessa tutkimuksen tulos ei ole yllättävä. Suuriin kaupunkeihin koulutuksen keskittämisellä vedetään koulutettu väestö. He ovat innokkaimpia käyttämään uusia ja edistyksellisiä sähköisiä palveluita. Digitalisaatiota pitäisikin hyödyntää ja hajauttaa palveluita maakuntiin edullisempiin toimitiloihin. Iso asennemuutos pitäisi tapahtua, että toimipisteitä karsittaisiin digitalisaation nimissä maakuntakeskuksista.