Työvoima liikkeelle

Työvoiman liikkuvuuteen ovat puuttuneet moneen otteeseen poliittiset päättäjät, tutkijat ja yrittäjäjärjestötkin. Avoimet työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa. Yritykset tekevät mittavia rekrytointikiertueita ympäri maata, jotta löytäisivät sopivia tekijöitä. Usein syyllistetään maaseudulla asuvaa väestöä siitä, etteivät he ole halukkaita muuttamaan työpaikan perässä kasvukeskuksiin. Menneinä vuosina tämä väite on jopa pitänyt paikkaansa, kun perhe ja kotitalo on perustettu kyläkoulun lähelle ja elämä rakennettu harvaan asutummalle seudulle.

Nykyään tilanne on kuitenkin ihan toista. Moniin kasvukaupunkien ulkopuolella oleviin työtehtäviin ei saada päteviä korkeakoulutuksen saaneita työntekijöitä. Monet lääkärit ja hoitoalan erikoisosaajat ovat haja-asutusalueilla etsittyjä ammattilaisia. Keikkatyö on yleistynyt ja hinnoittelu sen mukaista. Maaseutuhan tämän kaiken maksaa ja samalla yleinen palkkataso maassamme nousee. Sama kaarti, joka moittii työvoimaa laiskasta liikkuvuudesta, alkaakin puhua kikystä ja palkkamaltista maamme kilpailukyvyn nimissä. Joku tässäkin tolkun ihmisiltä on mennyt pieleen.

Työvoiman liikkuvuuteen pitää saada vauhtia. Monet elinkeinoelämämme työpaikat huutavat tekijöitä. Samalla entistä enemmän ihmisiä on työttöminä. Myös korkeasti koulutettujen liikkuvuuteen pitää saada vauhtia. On kohtuutonta, että matalan tulotason kunnat maksavat korkeasti koulutetuista osaajista enemmän kuin kasvukeskuksissa. Suomi ei nouse kouluttamalla ihmisiä kortistoon ja jämähtämään kasvukeskuksiin. Työpaikan tulisi olla aina yhtä houkutteleva oli se sitten Oulaisissa tai Oulussa.

Keskittäminen näkyy myös hallinnon toiminnoissa hallituskaudesta toiseen. Sitä perustellaan yleisesti sillä, että ihmiset siirtyvät entistä enemmän sähköisiin palveluihin, joihin maassamme ollaankin panostettu voimakkaasti. Monet palvelut löytyvät helposti ja sujuvasti netistä ja asiointi on helppoa juuri silloin, kun itselle on sopivinta.

Tutkimuksissa on todettu, että sähköisiä palveluita käyttävät eniten kaupungeissa asuvat nuoret. Siksi monen hallituksen ja innokkaimpien virkamiesten perustelut keskittämiselle sähköisten palveluiden paranemisella ontuu pahasti. Miksi virastopalvelut pitää keskittää kasvukaupunkeihin, jos siellä asuvat kaikkein eniten sähköisiä palveluita käyttävät nuoret? Kuka palvelee haja-asutusalueille asumaan jääviä vanhuksia? He eivät välttämättä hallitse sähköisiä järjestelmiä ja viranomaisten henkilökohtainen palvelu löytyy lähimmiltään sieltä kasvukeskuksesta. Tähänkin tarvittaisiin muutosta ja ajattelutapojen uudistumista.