Murheen nostama vahva yhteisöllisyys


Meille ylivieskalaisille mennyt pääsiäislauantai oli toisenlainen. Puoli kahdeksan jälkeen räjähdysmäisesti levinnyt kirkkomme tuhopoltto pysäytti pääsiäisen vieton suurimmalta osalta ylivieskalaisista. Tuo historiallinen kaunis puurakennus keskellä kaupunkia on ollut lähes jokaisen kaupunkilaisen elämänvaiheissa mukana. Kaikille se on merkinnyt jotakin. Kirkkomme korkealle ulottunut risti osoitti sijaintinsa kaukaa, tulipa Ylivieskaan mistä ilmansuunnasta tahansa. Tuo rakennus hävisi muutamassa tunnissa hiiltyneeksi raunioksi. Pitkin pääsiäispyhiä kaupunkilaiset läheltä ja kaukaa kävivät jättämässä omat hiljaiset jäähyväiset tuolle tuhoutuneelle arvorakennukselle. Vaikka menetys ja murhe on ollut kaikille tapaamilleni ihmisille suuri, on lohtuna ollut ihmisillä toivo. Toivo uudesta ja paremmasta. Monen muun järkyttävän tapahtuman tavoin ylivieskalaisillekin nousi vahva tahto siihen, ettei tällaiselle teolle, saati pelolle, tule antaa periksi.

Lohdullisinta tässä katastrofissa on ollut havaita vahva yhteishengen ja yhteisöllisyyden herääminen. Ihmiset ovat keskustelleet avoimesti toistensa kanssa, niin kaduilla kuin kirkon raunioiden vieressä. Samalla itse kukin on pohtinut historiallisen rakennuksen merkitystä. Toisille se on ollut viikoittainen jumalanpalvelus, toisille se on merkinnyt enemmän suvun kohtaamista, syntymän, kuoleman tai avioliiton yhteydessä. Kaikille nuo keskustelut ovat olleet omaa surutyötä. Tuon surutyön edetessä on katsottu rohkeasti tulevaisuuteen. Siihen tulevaisuuteen ei ole kuulunut luovuttaminen, vaan voimakas tahto uuden uljaamman kirkon saamisesta.

On ollut mukavaa olla kuuntelemassa niitä keskusteluja, joissa on rohkeasti visioitu tulevasta uudesta kirkosta. Kuinka se voisi olla täysin samanlainen kuin vanha, vanhaa arvokasta ylivieskalaista historiaa kannatteleva. Vaihtoehtona on väläytelty myös tiilistä rakennusta perinteisen ylivieskalaisen tiilenpolton hengessä. Viimeaikaiset avaukset ja esitykset jopa hirsisen rakennuksen tekemisestä ovat nekin mukavan kuuloisia. Varsinkin kun avauksen tekijä on keskisuomalainen MTK:n metsäpomo. Se kertoo kirkkorakennuksen historiallisesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Ihmiset toivovat tälläkin hetkellä päätöksiä. Seurakunnan päättävät elimet ovat tässä keskeisessä roolissa. Siinä asemassa on tärkeää kuulla seurakuntalaisia, ihmisiä joita rakennus tulee palvelemaan. Rahoitus tuskin on helpoin ratkaistava asia. Uusi suuri kirkko on arvokas rakennus, jonka rakentamiseen tarvittava taloudellinen ponnistus on valtava. Tähän taloudelliseen tukeen ihmiset ovat valmiita yhteisöllisyyden hengessä. Nyt tuo yhteishenki pitää kanavoida käytännön toimiksi.

Kirkkomme tuho on koskettanut suomalaisia laajasti. Lukuisat kansanedustajat ovat halunneet välittää kauttani syvän osanottonsa tästä menetyksestä kaikille ylivieskalaisille. Ne haluan tässä yhteydessä jakaa lukijoille.