Kaivattua otetta valtion omistajaohjaukseen

Valtion yhtiöomistukset ovat muotoutuneet erilaisista tarpeista pitkän ajan kuluessa. Yhtiöiden kirjo on laaja ja polut valtio-omisteisiksi yhtiöiksi ovat olleet moninaiset. Valtion yhtiöomistukselle ei ole ollut omistajan määrittämää kehityspolkua tai visiota yhtiöiden kehittämiseksi. Omistusten laajentaminen on käytännössä tapahtunut pakon sanelemana. Aktiivista, omista lähtökohdista lähtevää omistajuuden kehitystyötä ei ole riittävästi tehty.

Yritysomistusten hallinnointi on jakautunut eri ministeriöihin, valtioneuvostoon sekä valtion sijoitusyhtiöön Solidiumiin. Omistusten kokonaisuus on hajanainen ja eri aikoina eri hallituskokoonpanot ovat myyneet ja pilkkoneet valtion kokonaan omistamia yhtiöitä erilaisista lähtökohdista. Sipilän hallituksen tekemä linjamuutos valtion omistajaohjauksen roolista tuo selkeyttä omistusrakenteeseen sekä pitkäjänteisyyttä parlamentaarisen seurantaryhmän kautta. Valtio toimii vihdoinkin aktiivisen omistajan tavoin, jossa liiketoimintaan keskittynyt yritystoiminta ja kansallisen intressin lähtökohta eriytetään selkeästi. Valtionomistuksesta tulee yksi väline, jolla voidaan lisätä investointeja ja mahdollistaa uuden yritystoiminnan kehittymistä nykyistä nopeammin.

Aktiivinen omistajapolitiikka tuo kaivatun muutoksen nykyiseen toimintamalliin. Pitkän ajan tavoitteena on tarve saada eurooppalaisessa mittakaavassa merkittävä yritysomaisuus tehokkaampaan käyttöön eli tase töihin. Tähän tavoitteeseen päästään vain tekemällä muutoksia toimintatapaan ja rakenteisiin. Uuden linjauksen mukaan pääomia yhtiöomistuksista voidaan irrottaa uuden synnyttämiseksi. Tämä tarkoittaa, että omistusosuuksia yrityksissä voidaan laskea tavoitteen mukaiselle tasolle, ja joitakin puhtaasti liiketaloudellisia yrityksiä voidaan myydä kokonaan. Tällaisten yhtiöiden strateginen asema on muuttunut aikojen saatossa. Jotta muutoksiin yritysomistusten osalta päästään, perustetaan uusi kehitysyhtiö, joka hallinnoi valtion kehitysvaiheessa olevia yhtiöitä. Sen rooli on erilainen kuin valtion jo nyt kokonaan omistaman Solidiumin. Strategiseen omistamiseen tulee uudeksi omistusrajaksi kolmanneksen osuus. Tällä turvataan kansallinen etu niissä yrityksissä, joissa sellainen on.

Yhteiskuntavastuu nostetaan jatkossa omistajaohjauksessa keskeisemmälle sijalle. Valtionyhtiöiden on näytettävä esimerkkiä arvojohtamisessa ja yhteiskuntavastuussa. Keskeisenä on oltava arvo, että yritys pärjää paremmin osana yhteiskuntaa, kun ympäröivä yhteiskunta voi hyvin. Myös henkilöstön yhtiöomistusta halutaan lisätä työhön sitouttamiseksi. Johtajien erosopimuksien arvoja puolitetaan eli kultaiset kädenpuristukset muuttuvat hopeisiksi.

Omistajaohjauksen kauhukuviin on haluttu toistuvasti nostaa yksityistäminen ja kansallisen omaisuuden hävittäminen. Harva keskustelu on aidosti keskittynyt miljoonaomaisuuden aktiiviseen hyödyntämiseen, kuten yritystoiminnassa on tapana toimia. Tuntuu varsin oudolta, että leikkauksia kansalaisten palveluihin tehdään, mutta silti valtion omaisuus yrityksissä makaa laiskana eikä edes kaikilta osin pärjää taloudellisesti. Valtion omistuksessakin pitää olla tavoitteena, että yrityksen toiminta on taloudellisesti kannattavaa ja omistukset tuottaa omistajille eli kansalaisille taloudellista hyötyä veroina ja osinkoina. Verorahoilla ei valtionkaan pidä tappiollista toimintaa kauaa pyörittää.