Pois hiilenmustasta menneisyydestä


Kivihiilen käyttö energiantuotannossa aiotaan kieltää
vuoden 2030 jälkeen. Keskustan ajama linjaus sisältyy hallituksen energia- ja
ilmastostrategiaan. Tämän erityisen saastuttavan energianlähteen käyttöä suitsitaan
myös kansainvälisesti. EU:n päästökauppa on nostanut hiilen kustannuksia, mutta
sitä käytetään silti paljon esimerkiksi suurissa kaupungeissa, vaikka
kotimaisia ja vähemmän saastuttavia vaihtoehtoja olisi tarjolla.

Suomen energiapolitiikkaa päivitetään perustumaan
enemmän uusiutuvien ja kotimaisten energiamuotojen varaan. Tähän tähdätään
valmisteilla olevalla energia- ja ilmastostrategialla, joka esitellään
eduskunnassa kuluvan kuun lopulla. Siinä käydään läpi konkreettisia keinoja
saavuttaa EU:n ja hallituksen asettamat ilmastotavoitteet tulevalla
vuosikymmenellä. EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet EU- neuvostossa 2014 tehdyn
linjauksen mukaan vähentämään päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Suomen energiatuotantoa pitäisi tarkastella
kokonaisuutena. Kokonaistarkastelulla erilaiset uusiutuviin energiamuotoihin
perustuvat vaihtoehdot ovat tasa-arvoisia ja kokonaisuudesta saadaan toimiva,
tehokas ja ympäristöystävällinen paletti. Metsähake ja turve ovat edelleen suomalaisen
energian perusta. Maaseutu tarvitsee hakkeen ja turpeen tuotantoa. Sillä Suomi
saa työtä ja maaseutualueet säilyvät virkeinä. Tuontienergian määrää tulisi
voida vähentää ja vahvistaa kotimaista energiatuotantoa.

EU:ssa käsittelyssä olevat metsien hiilinielujen
laskentasäännöt aiheuttavat murhetta. Suunnitelmien riskinä on, että Suomen
kasvavat metsävarat eivät näy hiilinieluina. Energiastrategiamme pohjaa
suomalaisen puun kestävään käyttöön ja jatkuvaan kasvuun, mutta EU näkee metsän
vain kiinteänä nieluna, jota ei saa hakata verrokkivuotta enempää. Tämä epäkohta
vaatii vielä työtä EU-tasolla, jotta Suomen kannat saadaan esiin ja
väärinymmärrykset oikaistua. Välillä tuntuu, ettei EU:n energiapolitiikka ja
suunnitelmat ole kovin kokonaisvaltaisia tai lopulta edes ilmastoystävällisiä,
vaan energiapolitiikkaa ohjaa EU:n isojen maiden ulko- ja sisäpoliittiset
tavoitteet.

Energiastrategiassa tullaan pohtimaan myös uusiutuvien
energiamuotojen tukia. Nykyinen järjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella
tavalla ja vaatii kustannustehokasta uudistusta. Tukijärjestelmän tulee
tarkastella uusiutuvia enemmän kokonaisuutena, ei yksittäisinä energiamuotoina.
Nykyinen tuulivoiman tariffijärjestelmä on ollut veronmaksajille kallis, vaikka
se investointeja ja osaamista alaan onkin lisännyt merkittävästi. Nykyisistä
syöttötariffeista voitaisiin siirtyä järjestelmään, jossa tuotantotuet
kilpailutettaisiin säännöllisesti. Näin on varsin kannatettavasti ehdottanut
työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä, joka pohjusti hallituksen työtä
toukokuussa julkaistulla raportilla. Työryhmän mukaan kilpailuttamisella
varmistettaisiin, että uusiutuvan energian tukitaso on mahdollisimman alhainen.

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii uusiutuvia
energiamuotoja ja Suomen oloissa niitä pitää tukea. Toivoisinpa yhä useamman
maaseudun rakennuksen katolla näkeväni aurinkopaneeleja sähköä tuottamassa ja
taloudellisesti vihdoinkin kannattavia biokaasulaitoksia vaikkapa
liikennepolttoaineita tuottamassa.