Suomalaisen työn unelma

Eduskunnan istuntotauon aikana hallitusohjelman tavoitteellisia kirjauksia on tuotu käytäntöön. Erilaisissa tilaisuuksissa pitkin kesää Keskustan edustajat ovat keränneet vinkkejä byrokratian purkuun.  Onpahan kesällä päätetty Euroopan ja euronkin tulevaisuudesta Kreikan tukipaketin yhteydessä. Yhteiskuntasopimuksen aikaansaaminen on ollut myös kesän asialistalla, vaikkakin se tuossa muodossa haluttiin kaataa.

Hallituksen tavoitteena hallitusohjelman mukaisesti on nostaa Suomen talous kestävän kasvun ja kohenevan työllisyyden uralle. Näihin vaativiin tavoitteisiin pääsemiseksi maamme talous on saatava tasapainoon. Suomen talous kyetään mielestäni kääntämään kasvuun vain yrittäjyyden ja työn tekemisen kautta. Tämä on nykyisellään tehty aivan liian vaikeaksi normiviidakossamme. Myös palkkojen välillisistä kustannuksista on kyettävä keskustelemaan kiihkottomasti.

Yhteiskuntasopimuksen kariutuminen kiristää talouden tasapainottamista entisestään. Joudumme tekemään vaikeita päätöksiä, jotta nousisimme tästä taantumasta. Lainsäädännöllisillä toimenpiteillä voidaan kilpailukyvylle tehdä rajallisia kevennyksiä. Keskeisintä olisikin huomata palkan sivukulujen kallis rakenne. Sain laskelman, jossa kahden tonnin kuukausipalkkaa nauttiva palkansaaja joutuu tekemään 2,4 tuntia töitä, jotta voisi ostaa omaa työtään yhden tunnin! Erilaiset vakuutukset tuovat työn hintaan helposti neljänneksen lisää.  Reilu kolmannes työn myytävään tuntihintaan tulee lisää arvonlisäverojärjestelmämme kautta. Yritys joutuu lisäämään muiden kulujen lisäksi oman katteensa, jotta toiminta olisi kannattavaa.

Palkansaajalle verojen jälkeen jää tästä käteen reilu 1500 euroa riippuen erilaisista huojennuksista. Eläkelaitokset saavat aina omansa täysimääräisenä, mutta verotukseen kohdistuu erilaisia palkasta tehtäviä vähennyksiä. Huomattavaa on, että yrityksen myydessä työtä, eläkemaksukustannukset saavat myös arvonlisäveron. Tämä karkea laskema osoittaa selvästi järjestelmämme työn hintaa nostavan vaikutuksen. Palkan sivukuluihin lainsäädännöllisillä toimenpiteillä voidaan helpoiten vaikuttaa.

Palkan kokonaiskustannukset ovat merkittävä kuluerä yrityksissä. Suurempia ongelmia aiheuttaa kuitenkin kankea ja pikkutarkka sääntelymme. Byrokratian purkaminen on helpointa aloittaa sellaisista normeista, jotka eivät vaadi lakimuutoksia. Sääntelyn purkamiseen kaipaamme edelleen ilmiantoja. Kannustankin kaikkia välittämään viestiä edustajille oudoksi kokemistaan sääntelykohdista, joita voimme päätöksenteolla karsia. Yhdessä rakennamme parempaa Suomea.