Suomen vaurastumisen estää kateus


Viime vuosina Suomea on myyty ulkomaille huolestuttavan reipasta vauhtia. Yritys toisensa jälkeen päätyy ulkomaiseen omistukseen joko yrittäjävaihdoksen hetkellä tai laajentumisen kynnyksellä. Myynti ulkomaalaiselle kilpailijalle on muodostunut monelle yritykselle ja yrittäjälle houkuttelevammaksi ja helpoimmaksi vaihtoehdoksi.

Puhuttelin erästä satavuotiaan perheyrityksen jatkajaa. Hän oli kauhuissaan Suomen verotuksesta yrityskauppojen yhteydessä. Monet nuoret eivät sukuyrityksiään jatka ja moni yrittäjä ei uskalla toimivaa yritystä ostaa. Verotuksemme on näissä vaihdoksissa luotu sen verran rankaisevaksi, että vain sinnikkäimmät yrittäjäsielut jaksavat ja haluavat sen riskin ottaa, että isosta velkavankeudesta pystyvät selviämään. Toinen huolestuttava tekijä aiheutuu tästä yrityskauppojen verotuksen kireydestä maamme vaurastumiseen pääomatasolla. Suomi on pääomaköyhä maa ja sellaisena pysyy. Sukupolvet vuoron perään maksavat täyden hinnan yrityksistä, jota edelliset sukupolvet ovat omalla työllään ja visioinnillaan kasvattaneet ja vaurastuttaneet. Jatkava sukupolvi, joko lapset tai toimiva yrityksen johto, joutuvat maksamaan yrityksen ostamisesta kovan hinnan, joka täytyy kehittämällä ja laajentamalla maksaa. Kierre on valmis ja kynnys ulkomaille myyntiin entistä matalampi.

Miksi meillä toimitaan näin? Entistä enemmän kuulee kommentteja, että rikkaita yrityksiä ja yrittäjiä pitäisi verottaa enemmän. Toisaalta entistä enemmän on ihmisiä, joiden elämistä näillä verorahoilla kustannetaan. Keskituloiset maksavat jo nykyisin reilusti veroja valtion tulokertymän pitämiseksi riittävän korkeana. Tämä yhtälö alkaa olla päätepisteessä. Kateus, joka tarkoittaa sitä, että kuvitellaan jonkun toisen hyötyvän tästä yhteiskunnasta enemmän kuin toiset, aiheuttaa pääomien häipymisen koko Suomesta. Siksi meillä ei ole kohta varaa nykyiseen hyvinvointiin. Toisten hyötymisen sijaan Suomessakin pitäisi oppia katsomaan koko yhteiskunnan hyötymistä ja vaurastumista. Silloin täällä on pääomarikkaita yhtiöitä ja ihmisiä, jotka pystyvät hankkimaan uusia yrityksiä niin ulkomailta kuin kotimaastakin. Suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla pystytään yritysostoilla lisäämään ja suomalaisten hallinnassa olevat maailmanmarkkinoilla laajasti toimivat yritykset toisivat verotuksen kautta hyvinvointia koko Suomeen.

Verotus on hankala asia. Silti lukisin hyvin huolestuneena yritysten myyntitilastoja ja niiden yritysten ostajia. Herkällä korvalla kuuntelisin myös perheyritysten jatkajia ja markkinoilta toimivia yrityksiä ostavia suomalaisia yrittäjiä. Heillä on käytännön tiedot, kuinka suomalainen pääoma saadaan kasvamaan. Samalla saadaan vientiä lisää, työllisyyttä Suomeen ja verotulojen kautta hyvinvointia koko maahan kaikille. Tämä muutos ei ole yhden hallituskauden työmaa, vaan siihen pitää sitoutua laajasti yli puoluerajojen ulottuvalla tahtotilalla.