Keskipohjanmaa: Eduskunnan Pylväs: Muhkea rahoitusesitys Brysselistä

EU:n komissio esitteli kuluvalla viikolla rahoitusehdotuksensa tulevalle ohjelmakaudelle. Englannin eropäätös EU:sta on herättänyt väliin kiivastakin keskustelua EU:n tulevasta budjetista. Osa on esittänyt tiukkaa kantaa, että Englannin lähtö ei saa kasvattaa budjettia yhtään. Toiveet ovat olleet jopa budjettia rajusti laskevat.  Toiset ovat esittäneet, että budjettia voidaan maltillisesti kasvattaa.  Tiukan budjettikurin leikkuri on ollut tiukimmin kohdentumassa juuri maaseutumaisten alueiden ja maatalouden rahoitukseen. Niissä Suomi ja meidän alueet ovat olleet reilulla saamapuolella. Leikkuri olisi siis vienyt meiltä eniten. Jatkoneuvotteluilla on siis valtava merkitys tulevaisuudellemme.

Nyt linjattu EU:n budjetin taso asettui alemmaksi, mitä ennakoitiin. Suomen tavoitteen kannalta se on silti liian korkea. Tavoitteena on saada kokonaisbudjettia alemmas sen kuitenkaan vaikuttamatta meille olennaisiin rahoihin. Suomi on myös kannattanut esityksen sisältämää jäsenmaksuhelpotusten poistoa. Tämä tarkoittaa nykyisille suurimman jäsenmaksun maille maksettua palautusta. Mielenkiintoisinta esityksessä on edelleen EU:n varsin löperö hallintoa koskeva menettelytapa. Kummasti on miljoonatolkulla rahaa kuskata ajoittain koko hallinto Strasbourgiin ja takaisin Brysseliin. Siitä voitaisiin aloittaa ensimmäisenä säästötalkoot jäsenmaiden kärsimättä.

Esityksen mukaan jatkossakin huomioidaan Suomen arktinen ulottuvuus ja harva asutus. Aluekehitysrahoitus vähenee kokonaisuudessaan, mutta meillä on tavoitteena sen pysyminen Suomen osalta hyvällä tasolla. Suomi on EU-maissa sijainniltaan ja olemukseltaan ainutlaatuisessa asemassa.

Tulevaisuudessakin EU-komissio on selkeästi valmis huolehtimaan ruuantuotannosta kaikkialla unionissa. Tämä on tärkeä viesti meille pohjoisen jäsenmaan viljelijöille. Suomen saama osuus maatalous- ja koheesiorahoissa riippuu, miten onnistumme saamaan tavoitteemme läpi asetusneuvotteluissa. Nyt on tärkeä paikka vaikuttaa.

Vaikka komission esitys onkin nyt maltillisesti kasvava, on se jäsenmaiden bruttokansantuotteesta noin prosentin verran. Maataloudelle tuo esitys tarkoittaa noin 5 % leikkuria. Se tuntuu varmasti suomalaisen ruuantuottajan lompakossa. Korvaava tulon menetys pitäisi löytyä korkeammista kansallisista tuista, joka ei ole ainakaan tuottajien mieleen. Toinen keino on nostaa ruuan hintaa ja varsinkin tuottajan saamaa osuutta. Sillä tuntuu olevan tuottajien ja kuluttajien huomattavasti vankempi kannatus. Kauppa siitä toki ei ole hirveän innostunut.

Komission esityksessä on joitakin varsin suuriakin esitysmuutoksia. Maatalouden rahoitusta halutaan jatkossa suunnata selkeämmin nuorille ja aktiiviviljelijöille. Pohdinnassa ollut 60 000 euron tukikatto on aivan liian alhainen. Koko Suomen unionissa jäsenenä olon ajan yksikkökokoa on kasvatettu ja nyt komissio haluaakin linjata suunnan täysin päinvastaiseksi. Tuollainen poukkoilu ei varmasti kannusta suomalaisia eikä muita EU-maiden nuoria maatalouden alalle.

Lopulliset päätökset seuraavasta rahoituskaudesta todennäköisesti siirtyvät Suomen puheenjohtajuuskaudelle syksylle 2019. Se antaa meille myös enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa rahoitukseen. Suomen puheenjohtajuuskaudella olisi komea paikka tehdä kunnolla historiaa; hallintoa EU:lta yksinkertaisemmaksi ja normeja vähemmäksi. Siinäpä olisi Suomen saloilta rapsakkaa pureksittavaa simpukkapatojen ääreen.