Parjattu turve

Turve energiana on herättänyt parranpärinää jo varsin pitkään. Viimeisin ideologinen kannanotto tuli hallituspuolueiden nuorisojärjestöistä, jotka vaativat turpeen energiankäytöstä luopumista. Ensimmäinen hyökkäys tähän ruskeaan kultaan tämä ulostulo ei ollut. Samaa mantraa ovat hokeneet poliittisten nuorisojärjestöjen lisäksi myös muut. Jos ei yhteiskunnan kehittämiseksi muita ideoita ole esittää, turvekortti toimii aina. Otsikot ovat taattuja.

Geologian tutkimuslaitos julkaisi vastikään viimeisimmät laskelmat Suomen turvevaroista. Lukemat ovat mykistäviä ja saisivat öljyrahoissa rypevät norjalaisetkin kateellisiksi. Valtakunnan turvevarojen energiasisältö on noin 13 000 TWh. Turvevarojen energia vastaa 1100 miljoonaa öljytonnia. Suomen turvevarat ovat kaksinkertaiset Pohjanmeren tunnettuihin öljyvaroihin ja 2/3 Norjan tunnettuihin öljyvaroihin verrattuna. Suomen turvevarat ovat lähes kymmenkertaiset maamme puuvarojen energiaan ja 35 -kertaiset puuston tilavuuteen verrattuna. Tätä massiivista energiapotentiaalia Helsingin Kallion hipsterit mielellään olisivat kieltämässä kivihiilellä tuotetun kaukolämmön lämmittäessä huoneita. Muualla maailmassa yhteiskunta pyrkii hyödyntämään alueellaan olevat luonnonvarat kansakunnan hyödyksi ja varallisuutta parantamaan. Toisin meillä Suomessa!

Turpeella on merkittävä rooli kotimaisessa energiantuotannossa ja sitä korvataan helpoiten lisäämällä kivihiilen polttoa. Turpeen osuus kaukolämmön tuotannossa on viime vuosina ollut 15 prosenttia ja monissa maakunnissa sen osuus on yli neljännes. Kaikesta Suomen polttoaineiden käytöstä turpeen osuus on ollut viime vuosina 5 prosenttia. Yhteensä turvetta on käytetty energiantuotannossa 2010-luvulla noin 18 TWh vuodessa. Määrä vastaa lähes 2 miljoonaa tonnia öljyä. Mikäli ulkomailta ostetaan kivihiiltä turpeen energiamäärän verran, joudutaan siitä maksamaan noin 200 miljoonaa euroa. Tämä raha on aina pois kansakunnan hyvinvoinnista ja heikompiosaisten tukemisesta.

Kaikki haluavat olla etunenässä tätä kotimaista energiatuotetta kieltämässä, moittimassa ja syyllistämässä ja samalla ajamassa kaikin keinoin energiakäyttöä alas. Alasajoa on vaadittu vesistöjen saastuttamisen lopettamisella ja nyt siihen on kytketty arvio hiilidioksidipäästöistäkin. Kuitenkin Luonnonvarakeskuksen tutkimukset osoittavat, että vesistökuormituksen syyllisiä ovat metsiksi ja pelloiksi ojitetut suot, jotka ovat humukset Suomen vesiin tuoneet. Eivät turvetuotantosuot, sillä turvetuotannossa suoalasta on 0,06 miljoonaa hehtaaria ja muissa maankäyttömuodoissa 5 miljoonaa hehtaaria. Ruotsissa ei ole juuri ojitettu soita metsille ja jostakin syystä turvetuotantoa ei syytetä Ruotsissa vesistövaikutuksista.

Turpeessa ja vesistöjen kuormittamisessa on niin paljon toisia syyllistäviä elementtejä, että sarkajärjellä ajattelevat saavat pahan päänsäryn. Onneksi hallitusohjelmaan on kirjattu tutkimukseen määrärahoja. Tutkimustiedolla saadaan kansallisomaisuuksista totuus esille ja torjutaan mututuntumilla syntyneitä heittoja.

Kolumni on julkaistu Seutumajakka -lehdessä 5.2.2020