Huoltovarmuuden turve

15.04.2020

Turve energiana on herättänyt parranpärinää jo varsin pitkään. Nyt koronakriisin aikana keskusteluun on tullut uutena ulottuvuutena myös huoltovarmuus.  

Geologian tutkimuslaitos julkaisi jokin aika sitten viimeisimmät laskelmat Suomen turvevaroista. Lukemat ovat mykistäviä ja saisivat öljyrahoissa rypevät norjalaisetkin kateellisiksi. Valtakunnan turvevarojen energiasisältö on noin 13 000 TWh. Turvevarojen energia vastaa 1100 miljoonaa öljytonnia. Suomen turvevarat ovat kaksinkertaiset Pohjanmeren tunnettuihin öljyvaroihin ja 2/3 Norjan tunnettuihin öljyvaroihin verrattuna. Suomen turvevarat ovat lähes kymmenkertaiset maamme puuvarojen energiaan ja 35 -kertaiset puuston tilavuuteen verrattuna. Tätä massiivista energiapotentiaalia Helsingin Kallion hipsterit mielellään olisivat kieltämässä kivihiilellä tuotetun kaukolämmön lämmittäessä huoneita. Muualla maailmassa yhteiskunta pyrkii hyödyntämään alueellaan olevat luonnonvarat kansakunnan hyödyksi ja varallisuutta parantamaan. Toisin meillä Suomessa!

Turpeella on merkittävä rooli kotimaisessa energiantuotannossa ja sitä korvataan helpoiten lisäämällä kivihiilen polttoa. Turpeen osuus kaukolämmön tuotannossa on viime vuosina ollut 15 prosenttia ja monissa maakunnissa sen osuus on yli neljännes. Kaikesta Suomen polttoaineiden käytöstä turpeen osuus on ollut viime vuosina 5 prosenttia. Yhteensä turvetta on käytetty energiantuotannossa 2010-luvulla noin 18 TWh vuodessa. Määrä vastaa lähes 2 miljoonaa tonnia öljyä. Mikäli ulkomailta ostetaan kivihiiltä turpeen energiamäärän verran, joudutaan siitä maksamaan noin 200 miljoonaa euroa. Tämä raha on aina pois kansakunnan hyvinvoinnista ja heikompiosaisten tukemisesta.

Kaikki haluavat olla etunenässä tätä kotimaista energiatuotetta kieltämässä, moittimassa ja syyllistämässä ja samalla ajamassa kaikin keinoin energiakäyttöä alas. Alasajoa on vaadittu vesistöjen saastuttamisen lopettamisella ja nyt siihen on kytketty arvio hiilidioksidipäästöistäkin. Kuitenkin Luonnonvarakeskuksen tutkimukset osoittavat, että vesistökuormituksen syyllisiä ovat metsiksi ja pelloiksi ojitetut suot, jotka ovat humukset Suomen vesiin tuoneet. Eivät turvetuotantosuot, sillä turvetuotannossa suoalasta on 0,06 miljoonaa hehtaaria ja muissa maankäyttömuodoissa 5 miljoonaa hehtaaria. Ruotsissa ei ole juuri ojitettu soita metsille ja jostakin syystä turvetuotantoa ei syytetä Ruotsissa vesistövaikutuksista. Onneksi hallitusohjelmaan on kirjattu määrärahoja tutkimukseen. Tutkimustiedolla saadaan kansallisomaisuuksista totuus esille ja torjutaan mututuntumilla syntyneitä heittoja.

Huoltovarmuuden kannalta on nyt syytä huolellisesti miettiä, miten turvaamme ruoan lisäksi myös energiaomavaraisuutta. Kriisi on antanut hyvän muistutuksen siitä, että globaalissa maailmassa voi syntyä varsinaiset hurlumheimarkkinat, joissa pätevät viidakon lait.

Kolumni on julkaistu Kaleva Median paikallislehdissä viikolla 16

21.10.2020Keltaisen värin aika
19.10.2020Jo riittää sähkön siirtohinnoilla ihmisten riistäminen ? Tarvitaan arkijärkeä hallitukselta ja kohtuullisuutta verkkoyhtiöiltä
18.10.2020Ratkaisuja turvetuottajille yhteisestä pöydästä
08.10.2020Niin makaa kuin petaa
24.09.2020Turvealan työpaikkojen menetys ja kulut korvattava yrittäjille
23.09.2020Budjetissa panostus perusasioihin
13.09.2020Poliittisilla avauksilla on vastuu
26.08.2020Panostusta laajakaistaan ja biokaasuun
13.08.2020Kiertotalouden mahdollisuus
29.07.2020Torjuntavoitto maaseudulle

Siirry arkistoon »