Torjuntavoitto maaseudulle

29.07.2020

Viime viikolla saavutettu EU-päämiesten sopu tulevasta seitsenvuotisesta budjetista sekä kiistellystä elvytyspaketista on hallinnut ilmatilaa monta päivää. Kiistelyä on ollut lopputulemasta niin puolesta kuin vastaan.

Suomen neuvottelutavoitteet on asetettu jo viime hallituskaudella, jossa nykyiset oppositiopuolueet olivat niitä itse luomassa. Maamme päätavoitteena olivat maaseudun kehittämisrahojen pitäminen vähintään nykytasolla, Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen huomioiminen budjettirahoituksessa, tutkimus- ja innovaatiorahojen nosto sekä jäsenmaksun kokonaistason pitäminen kohtuullisella tasolla. Päätavoitteista voidaan katsoa kaikkien toteutuneen, vaikkakin tutkimus- ja innovaatiorahoitus pysyy lähes samalla tasolla.

Suomi onnistui neuvottelemaan arviolta 15 prosenttia nykyistä enemmän maaseudun kehittämisrahaa, vaikka yksi nettomaksaja, Iso-Britannia, on lähtenyt pois unionista. Komission alkuperäinen esitys olisi tarjonnut Suomelle yhteensä 400 miljoonan euron leikkausta maatalouden suoriin tukiin ja maaseudun kehittämisrahoihin.

EU:n budjettivääntö pitää ensinnäkin jakaa kahteen osaan.

Normaalit seitsenvuotiset budjettineuvottelut EU käy säännöllisesti ja niihin varaudutaan Suomessa useampi vuosi. Hetken mielijohteesta maamme ei voi neuvottelutavoitteita muuttaa, vaan yleensä neuvottelun päätavoitteet suunnitellaan aina useamman hallituskauden aikana. EU:n budjettineuvotteluissa Suomi siis onnistui ainakin torjuntavoittoon, jos perisuomalaiseen tyyliin haluamme olla vaatimattomia.

Toinen kokonaisuus on sitten elvytyspaketti. Sen perusteet ovat olleet asiantuntijoillekin hivenen ristiriitaiset siltä osin, onko EU ylittänyt toimivaltansa. Jos näin maallikkona ajattelee vain EU:n talousalueen isoa kuvaa, koronan aiheuttama koko Eurooppaa riuduttava taloudellinen ahdinko ei ole yhden maan syy, hallittavissa eikä voitettavissa. Lisäksi kaikki Euroopan maat eivät saa markkinoilta enää lainaa riittävän edullisesti, jotta koko EU-alueen talous voi kohentua tasapuolisesti.

Suomi saa markkinoilta lainaa. Se ei kuitenkaan paljoa auta, jos päävientialueemme ei pysty tuotteitamme ostamaan. Jo nyt tulee Kalajokilaakson yrityksistä viestiä siitä, että vienti on alkanut takuta. Pieni viennistä elävä maamme ei selviä toistemme paitoja pesemällä kovin pitkään.

Hyvinvointimme ja talouskasvumme on vuosikymmeniä perustunut vahvaan vientiin. Tässä taloudellisessa isossa kuvassa nettomaksajamaat Suomen tavoin hyötyvät yhteisestä elvytyspaketista.

Kunhan se pysyy väliaikaisena ratkaisumekanismina ja pitää EU:n kaukana liittovaltiosta.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaakso -lehdessä 29.7.2020

13.01.2021Rakentaen vai repien
23.12.2020Äänestyksillä joulun viettoon
23.12.2020Joulunalusajan budjettiväännöt
19.11.2020Ylivieskaan harkinnanvaraista 1,5 miljoonaa euroa
21.10.2020Keltaisen värin aika
19.10.2020Jo riittää sähkön siirtohinnoilla ihmisten riistäminen ? Tarvitaan arkijärkeä hallitukselta ja kohtuullisuutta verkkoyhtiöiltä
18.10.2020Ratkaisuja turvetuottajille yhteisestä pöydästä
08.10.2020Niin makaa kuin petaa
24.09.2020Turvealan työpaikkojen menetys ja kulut korvattava yrittäjille
23.09.2020Budjetissa panostus perusasioihin

Siirry arkistoon »