Torjuntavoitto maaseudulle

29.07.2020

Viime viikolla saavutettu EU-päämiesten sopu tulevasta seitsenvuotisesta budjetista sekä kiistellystä elvytyspaketista on hallinnut ilmatilaa monta päivää. Kiistelyä on ollut lopputulemasta niin puolesta kuin vastaan.

Suomen neuvottelutavoitteet on asetettu jo viime hallituskaudella, jossa nykyiset oppositiopuolueet olivat niitä itse luomassa. Maamme päätavoitteena olivat maaseudun kehittämisrahojen pitäminen vähintään nykytasolla, Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen huomioiminen budjettirahoituksessa, tutkimus- ja innovaatiorahojen nosto sekä jäsenmaksun kokonaistason pitäminen kohtuullisella tasolla. Päätavoitteista voidaan katsoa kaikkien toteutuneen, vaikkakin tutkimus- ja innovaatiorahoitus pysyy lähes samalla tasolla.

Suomi onnistui neuvottelemaan arviolta 15 prosenttia nykyistä enemmän maaseudun kehittämisrahaa, vaikka yksi nettomaksaja, Iso-Britannia, on lähtenyt pois unionista. Komission alkuperäinen esitys olisi tarjonnut Suomelle yhteensä 400 miljoonan euron leikkausta maatalouden suoriin tukiin ja maaseudun kehittämisrahoihin.

EU:n budjettivääntö pitää ensinnäkin jakaa kahteen osaan.

Normaalit seitsenvuotiset budjettineuvottelut EU käy säännöllisesti ja niihin varaudutaan Suomessa useampi vuosi. Hetken mielijohteesta maamme ei voi neuvottelutavoitteita muuttaa, vaan yleensä neuvottelun päätavoitteet suunnitellaan aina useamman hallituskauden aikana. EU:n budjettineuvotteluissa Suomi siis onnistui ainakin torjuntavoittoon, jos perisuomalaiseen tyyliin haluamme olla vaatimattomia.

Toinen kokonaisuus on sitten elvytyspaketti. Sen perusteet ovat olleet asiantuntijoillekin hivenen ristiriitaiset siltä osin, onko EU ylittänyt toimivaltansa. Jos näin maallikkona ajattelee vain EU:n talousalueen isoa kuvaa, koronan aiheuttama koko Eurooppaa riuduttava taloudellinen ahdinko ei ole yhden maan syy, hallittavissa eikä voitettavissa. Lisäksi kaikki Euroopan maat eivät saa markkinoilta enää lainaa riittävän edullisesti, jotta koko EU-alueen talous voi kohentua tasapuolisesti.

Suomi saa markkinoilta lainaa. Se ei kuitenkaan paljoa auta, jos päävientialueemme ei pysty tuotteitamme ostamaan. Jo nyt tulee Kalajokilaakson yrityksistä viestiä siitä, että vienti on alkanut takuta. Pieni viennistä elävä maamme ei selviä toistemme paitoja pesemällä kovin pitkään.

Hyvinvointimme ja talouskasvumme on vuosikymmeniä perustunut vahvaan vientiin. Tässä taloudellisessa isossa kuvassa nettomaksajamaat Suomen tavoin hyötyvät yhteisestä elvytyspaketista.

Kunhan se pysyy väliaikaisena ratkaisumekanismina ja pitää EU:n kaukana liittovaltiosta.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaakso -lehdessä 29.7.2020

17.03.2023Välitilinpäätöksen aika
09.03.2023Talouskasvu lähtee yrityksistä
24.02.2023Talous kuntoon - byrokratia kuriin
27.01.2023Edunvalvontaa
26.01.2023Veroasiaa vaalikentille
18.01.2023Vaikuttamisen paikka
09.01.2023Tieteellinen totuusko
28.12.2022Sähköä ilmassa
18.11.2022Näpit irti metsistä
03.11.2022Elintärkeä energia

Siirry arkistoon »