Rakentaen vai repien

Tuskin kukaan Suomessa saati näissä jokilaaksoissa uskoi amerikkalaisen demokratian unelman saavan sellaista kolhua, jonka se sai kiihkoilevan presidentin yllyttäessä kannattajansa kapinaan loppiaisena. Ympäri maailmaa seurattiin varmasti surullisena uutiskuvia, joita kapinoivien valtaamalta kongressitalolta levitettiin. Ihme, kun ei vielä leviä laajasti somessa väitteitä valtaeliitin salaliitosta ja valehtelusta ja siitä, että tuollaista valtausta ei koskaan tapahtunutkaan. Siitäkään en enää yllättyisi.

Yhdysvallan tapahtumien pitäisi herättää ihmiset laajasti. Vastaavia tapauksia historia muistaa sadan vuoden takaa. Tuolloin fasismi ja kommunismi kokivat nousujaan samalla retoriikalla; Kansankiihottamisella ja valtauksilla. Sadassa vuodessa ihmiset ovat unohtaneet, mitä kiihkomielisestä kiihottamisesta ja populismista saattaa seurata. Sata vuotta sitten näillä kiihkoideologeilla käynnistettiin maailmansodat parempien ihmisten maailman luomiseksi. Tänä päivänä kävelemme samaa polkua lähes samasta syystä. Ihmisten tyytymättömyydestä tai paremman kaipuusta kumpuava viha on helppoa bensaa omia etujaan vahvistaville kansankiihottajille.

Vaikka loppiaisen tapahtumat osuivat Yhdysvaltoihin, emme Suomessa ole yhtään enempää turvassa. Euroopassa, Suomessa ja jokaisen kotikunnassa on samanlaista trumpismia entistä enemmän; Salaliittoteorioita, valtaeliitin syyttämistä, tieteen väheksymistä ja väestön kahtiajakamista. On helppo esittää perättömiä väitteitä ja syytöksiä asiaan kuin asiaan ilman yhtäkään konkreettista muutosesitystä tai vaihtoehtoista tapaa tehdä asiat toisin. Sillä saadaan entistä useammat ihmiset uskomaan omiin väitteisiin ja horjuttamaan yhteiskuntarauhaa. Kun maalataan kuvaa, että demokraattisesti valitut päättäjät ovat korruptoitunutta valtaeliittiä eikä poliisiin ja oikeuslaitokseen voi luottaa, on oman käden oikeus pelottavan lähellä. Kuinkahan moni näitä kansankiihottamiseen historiassa lukemattomia kertoja käytettyjä menetelmiä levittävä tajuaa niiden todelliset seuraukset.

Olen edelleen demokratian puolustaja. Demokratiassa kuka tahansa koulutuksesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta voi tulla valituksi maamme keskeisimmäksi päättäjäksi. Kuntapäättäjät ovat vielä lähempänä meitä kaikkia. Kuntapäättäjä päättää oman kotikuntansa ja asuinalueensa asioista. Siinä ei tarvita populismia, valehtelua, pelottelua eikä salaliittoteorioita. Riittää, kun on kiinnostunut oman asuinalueen, läheistensä ja lastensa tarpeista ja asioista. 

Kolumni on julkaistu Kalajokilaakso -lehdessä 13.1.2021