Ihmisten aluepolitiikkaa Suomeen

Mitäs jos työpäivän jälkeen laittaisit tietokoneen kiinni, kotioven auki, sukset jalkaan ja sujahtaisit suoraan ladulle? Tämä olisi ollut vielä vuosi sitten aika harvojen mahdollisuus. Sitten tuli korona ja mullisti monen ihmisen ja myös työpaikan toimintatavat. Epäluulo etätöitä kohtaan mureni kokemusten karttuessa. Huomattiin, että tuottavuus ja tehokkuus jopa kasvoivat. Tulokset ratkaisevat eikä sillä ole mitään merkitystä, onko työ tehty laiturin nokassa tai illalla iltasadun lukemisen jälkeen. Ihmisten toiveet ja käyttäytyminen sekä muuttunut työelämä on tärkeä tunnistaa ja tunnustaa.

Keskusta on tehnyt työtä tasapuolisen aluekehityksen ja ihmisten reilujen mahdollisuuksien vuoksi jo yli sata vuotta. Tavoitteena on, että ihmisillä olisi elämisen ja työnteon edellytykset koko maassa, eikä suomalaisten olisi pakko muuttaa kauas kotiseudulta työn tai opintojen perässä.

Aluepolitiikan keinot ovat moninaiset ja uusiakin tulee. Perinteisiä, hyviä konsteja ovat mm. hajautettu korkeakouluverkko, alue- ja maataloustuet, kuntien tukeminen riittävien palvelujen takaamiseksi ja väylien ylläpito.

Aiemmin ihminen on joutunut muuttamaan työn ja opiskelun perässä usein vastentahtoisesti. Lyijykynien ja kirjoituskoneiden kaudella virat, pääkonttorien tehtävät ja yliopistojen opiskelumahdollisuudet ovat keskittyneet isompiin keskuksiin.

Työ, yrittäminen ja opiskelu kulkevat yhä useammin ihmisen perässä eikä toisinpäin. Tämä antaa mahdollisuuksia toteuttaa toiveen hyvästä elämästä olivat ne ajankäytön tai paikan osalta millaiset tahansa. Vaikka pariskunnan toinen puolisko tekisi töitä Turkuun ja toinen opiskelisi Rovaniemellä, voi koti olla vaikkapa Ylivieskassa. Oma toive ratkaisee.

Muutosta ”monipaikkaiseen” elämään on tuettava päätöksillä. Esimerkiksi verkkoyhteydet on laitettava kuntoon myös harvaan asutuilla seuduilla. Vapaa-ajan asunnot pitää voida helpommin muuttaa vakituisiksi kodeiksi. Palvelujen käytössä kankea byrokratia ei saa tulla sujuvan arjen tielle. Hallinnon on oltava joustavaa sekä mahdollistaa ihmisten vapaampi eläminen ja asuminen useammassa paikassa.

Perinteisen aluepolitiikan tarve silti pysyy. Nyt esimerkiksi nostamme maataloustukia, kasvatamme tienpidon rahoitusta 300 miljoonalla eurolla vuodessa, tuemme kuntien palveluja köyhimmissäkin kunnissa, ja jaamme uusia koulutuspaikkoja tuhansittain korkeakouluihin kautta maan.

Työelämän muutos tuo mahdollisuuksia arjen lisäksi pienille ja keskikokoisille kunnille. Isoimmissa keskuksissa ruuhkat ja asumisen hintapaine voi helpottaa. Helsingin humukin vetää myös jatkossa, mutta harvemmin enää pakon edessä.

Monille etätyö ja monipaikkainen elämä ei ole mahdollista, eivätkä kaikki tällaista halua. Hekin hyötyvät läheistensä väljemmän elämän, kotiseutunsa virkeämmän elämänmenon tai vaikkapa ruuhkien vähenemisen muodossa.

Meidän poliitikkojen tehtävä on luoda mahdollisuuksia ja joustoja.  Ihmiset sitten valitsevat oman elämäntilanteensa, arvojensa, toiveidensa ja halujensa mukaan. Kyse on tasa-arvoisista elämisen edellytyksistä postinumerosta riippumatta.

Tässä ajassa on oltava joka tasolla – kunnissa, maakunnissa ja valtakunnassa - rohkeutta ja uskallusta ajatella suuresti ja uudesti. Isosti ajattelua tarvitaan myös kuntapäätöksissä. Valtuustoissa tehdään päätöksiä, jotka parantavat myös etätyön ja monipaikkaisuuden vahvistumista.

Kolumni on julkaistu Kaleva Median paikallislehdissä 3.3.2021