Turpeeseen meni

Suomessa hiilijalanjäljestä niin yritykset kuin ihmisetkin kantavat jo nyt hyvin vastuunsa.  Esimerkiksi maataloutemme ymmärtää sen ja tuottaa samalla maailman puhtainta ruokaa.  Liikenteen päästöissä tärkeintä on, mitä tulevaisuudessa tankkiin laitetaan. Kilometrejä harvaan asutussa maassa on hankala vähentää. Auto on monille välttämättömyys. Jo aiemmin Keskusta torjui polttoaineiden lisäveronkorotukset ja vain inflaatiotarkistus on tehty.

Symboliksi onkin noussut suhtautuminen turpeen käyttöön energian lähteenä. Se on lähinnä päästökaupan hinnan vuoksi lähtenyt ajautumaan alas paljon ennakoitua nopeammin. Se ei ole hyvä alan kannalta. Ei myöskään huoltovarmuuden kannalta, ei kotien lämmityksen tai turpeen muiden käyttötarpeiden kannalta. Hallituspuolueiden kesken on myös sovittu hallitusta siirtymästä ja alueellisesta sekä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Turpeesta saa leipänsä lähes 4000 suomalaista. Heidän asiansa on hoidettava kunniallisesti. Jos apua ei löydy odotetulla tavalla EU:n rahoista, on asiat hoidettava omien päättäjiemme kesken. On huomioitava myös huoltovarmuus sekä maatilojen eläinten ja ruuan kasvatukseen liittyvät turvetarpeet.

Kysymys on myös paljon suuremmasta. Liian moni suomalainen kokee harjoitetun politiikan nyt järjettömänä.

Se ei voi olla itse tarkoitus, että kotimainen energiantuotanto ajetaan ryminällä alas samalla, kun fossiilista tavaraa tuodaan edelleen. Moni kaupunki lämpiää edelleen surutta ilmaston kannalta katastrofaalisella tuontikivihiilellä. Hulluinta alkaa olla, että maailman yhteen turvevaltaisimpaan maahan kasvihuoneiden ja kotieläintilojen tarvitsemaa kasvu- ja kuiviketurvetta joudutaan tähyilemään ulkomailta.

Suomessa on nyt alueita, joissa on nyrkit taskussa turveratkaisuista. Se ei ole hyvä tulevien ilmastotoimien kannalta. Politiikan pitää olla reilua. Poliitikon velvollisuus on perustella päätöksiä, mutta myös myöntää virheensä. Turpeessa muutos on nyt liian raju. Ihmisten pitää kokea ilmaston eteen tehtävät toimet hyväksyttävänä. Muutos saattaa harmittaa, mutta se pitää voida kuitenkin kokea edes jollakin tapaa reiluksi.

Turvetyöryhmä on miettinyt asiaan ratkaisuja ja sen esitykset on otettava vakavasti. Iso ilmastotavoite ei niistä yhdestäkään vaarannu. Vuosien turvepäätöksiä peruuttaa ei enää voi, mutta eteenpäin katsoessa kannattaa vilkaista myös sivulle, että pysyykö porukka mukana. Se on sitä reilua politiikkaa ja järkivihreyttä!

Kolumni on julkaistu Seutumajakka -lehdessä 21.4.2021