Uusi aika

”Pylvään Juha tässä terve, olisiko aikaa, jos pidetään tänään palaveri?”. Näitä puheluita on pitänyt soitella viime aikoina päivittäin niin ryhmänjohtajien kesken kuin eri poliittisille toimijoille.

Kuluneen kiivaan puolentoista viikon aikana olen saanut huomata, kuinka nopeasti poliittiset ryhmät Suomessa pystyvät tiivistämään yhteistyötä ja hakemaan maalle yhteistä linjaa. ”Kriisi yhdistää kansakuntaa”, ei ole aivan turha sanonta. Viikon aikana me hallituspuolueiden ryhmäpuheenjohtajat olemme tiivistäneet keskusteluja ja tapaamisia sekä hakeneet hämmästyttävän yksimielisesti ratkaisuja Suomen kannalta parhain päin. Pikkunäppärä puoluepolitikointi katosi nopeasti keskustelujen pääasioista. 

Reilussa viikossa monien asioiden tärkeysjärjestys muuttui koko läntisessä maailmassa. Sydän ja ajatukset ovat Ukrainan kansan puolella. Vaikka Suomi on kriisin ulkopuolinen valtio, aiheuttaa lähialueen sota myös Suomeen merkittäviä taloudellisia ja turvallisuuspoliittista muutoksia. Kriisi aiheuttaa ymmärrettävästi ihmisissä pelkoa ja ahdistusta. Eihän tämän luokan sotaa ole Euroopassa ollut 80 vuoteen. Silti tästäkin selviämme.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema ei jatku entisellään. Hyviin ulkopoliittisiin suhteisiin perustunut Venäjä-yhteistyö muuttui yhdessä yössä. Entisenlaista neuvottelu- ja asiointikumppania valtionjohdosta ei meille enää löydy. Se aiheuttaa Suomeen uudenlaisen tilanteen, johon on löydettävä koko kansan tai merkittävän enemmistön mielestä paras ratkaisu. Tasavallan presidenttimme, jolle ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen kuuluu, on ollut aktiivinen. Maamme johto yhdessä tasavallan presidentin kanssa on tarkasti ajan tasalla, missä mennään ja mitä pitää tehdä. Näistä asioista julkisuudessa on vain murto-osa. Onneksi niin. Kenenkään etu ei ole se, että muiden maiden tiedustelupalvelut keräävät kaiken tiedon suunnitelmistamme. Siksi meidän on luotettava siihen, että valitsemamme johtajat tekevät heille kuuluvat päätöksensä ja velvoitteensa kansan parasta ajatellen. Siksi kaikenlainen propagandauutisointi ja salaliittoteoriat saavat järkyttävät mittasuhteet. Niistä pitäisi kaikkien pysyä erossa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita ei julkisuudessa koskaan oikeasti levitellä. Siksi lähes kaikki siihen liittyvä uutisointi ja nettiklipit ovat puutaheinää.

Kriisi iskee Suomeen myös taloudellisesti. Suomi on ollut erittäin riippuvainen venäläisestä öljystä. Olemme riippuvaisia myös venäläisestä maakaasusta sekä hake-energiasta. Näiden kaikkien saanti ainakin vähenee tai loppuu kokonaan.  Finnairin lentoliikenne on rakentanut menestyksensä Aasian reittiin, joka hyödynsi Venäjän ilmatilaa. Sekin loppui jo. Meille tulee monia valtionyhtiöitä, jotka ajautuvat vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Energian hinta tulee nousemaan ja uusia energiamuotoja otetaan käyttöön kiivaasti. Turve pitää tässä murrosvaiheessa pitää tiiviisti mukana energianlähteenä.

Vaikka emme ole sodassa osapuoli, silti tulemme maksamaan kaikki sodasta kovaa hintaa. Kaikki kallistuu. Ruuan hinta tulee nousemaan, polttoaineiden hinnat nousevat, energian hinta nousee ja taloudellinen epävarmuus lisääntyy merkittävästi. Rauhallinen ja vakaa yhteiskunta, johon olemme vuosikymmeniä jo tottuneet, hävisi yhdessä yössä. Tilalla on epävakautta, hintojen nousua ja taloudellisesti tiukempia aikoja. Jokaisen ponnisteluja yhteisen kansakuntamme hyväksi tarvitaan enemmän kuin aikoihin. Vain yhdessä sitkeästi puurtamalla tästäkin selvitään.

Kolumni on julkaistu viikolla 10 Kaleva Median paikallislehdissä.