Historian havinaa

Eduskunnassa on kuluvan viikon aikana keskusteltu liittymisestä puolustusliitto Natoon. Tämä viikko on Suomen tulevaisuuden kannalta historiallinen. Pitkä sotilaallinen liittoutumattomuus on päättymässä Natoon liittymisen myötä ja pyrimme varmistamaan rauhan aikojen jatkumisen myös tuleville sukupolville.

Viime vuoden lopulla Venäjä vaati kirjallista varmistusta siitä, että Nato ei koskaan laajentuisi lähemmäs sen rajoja. Tämä vaatimus lähetti samalla painavan viestin ja kyseenalaisti Suomen oikeuden päättää omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Olemme luottaneet kahdenvälisiin suhteisiin ja niihin lupauksiin, joita kaksi itsenäistä valtiolle toisilleen antaa. Alkuvuodesta tuo luottamus romuttui.

Eduskunnassa kansanedustajat ovat käyneet laajaa keskustelua Nato-jäsenyyden hakemisesta kevään aikana. Demokraattisessa maassa päättäjien on kuunneltava kansalaisten mielipiteitä herkällä korvalla.

Viesti kansalta on kuultu ja matka sotilasliiton jäseneksi on entistä lähempänä. Tuo matka ei tule olemaan kivuton.

Myös erilaiset kaupalliset toimet tulevat olemaan yhtenä vaikuttamiskeinona. Vahvana ja yhteiskuntaamme luottavina olemme varautuneet mahdollisiin vaikuttamisyrityksiin.

Suomi on kansainvälisesti tunnettu vakauden edistäjänä sekä rauhan puolestapuhujana.

Näitä tavoitteita voimme edistää myös Naton puitteissa ja pyrkiä luomaan vakaampaa Eurooppaa ja Pohjoista-Eurooppaa. Nato-jäsenyys on luontevaa jatkoa aiemmalle kansainväliselle toiminnallemme.

Kuten on todettu, jäsenyytemme ei ole toimi ketään vastaan. Se on pyrkimys turvata maamme itsenäisyys ja turvallisuus myös tulevaisuudessa. Omaa puolustustamme Nato ei korvaa, vaan vahva suomalainen maanpuolustustahto on jatkossakin paras maamme puolustuksen kulmakivi, koko maan asuttuna pitämisen ohella.

Maantiedettä emme voi silti muuttaa.

Venäjä on jatkossakin rajanaapurimme ja niitä suhteita pitää vielä ylläpitää. Kaikissa ratkaisussa pitää muistaa, että tulevaisuudessa on hyvä valmistautua rakentavaan kanssakäymiseen.

Naapureita emme voi valita, mutta voimme elää heidän kanssaan sovussa. Myös tulevaisuudessa.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaakso -lehdessä 18.5.2022