Yhden totuuden Itämeri29.08.2018 Suomen olosuhteisiin poikkeuksellisen lämpimän kesän seurauksena myös keskustelu ilmastonmuutoksesta on levähtänyt lentoon. Jo koulussa aikoinaan opetettiin, että yhteyttämistä tapahtuu sitä vilkkaammin, mitä lämpimämpää on kosteuden ja ravinnon riittäessä. Eipä siis ihme, että tänä kesänä levätkin ovat vesistöissä rehottaneet. Suomessa on viime aikoina innostuttu etsimään syyllisiä. Ratkaisut eivät niinkään monia kiinnosta, kunhan joku saadaan lynkkauspaikalle. Vesistön ja Itämeren saastuttajaksi on leimattu jo vuosikymmeniä suomalainen maatalous. Varsinkin karjatalous on pahimmasta päästä Itämeren saastuttajia. On vaadittu lihansyönnin ja kotimaisen karjatalouden lopettamista ilmastonmuutoksen torjunnan hengessä ja Itämeren pelastamiseksi. Martti Lappalaisen väitöskirjatutkimus saikin näihin väitteisiin myrskyn aikaiseksi. Ikävintä tässä keskustelussa on ollut seurata, kuinka vahvasti ideologiseen sävyyn tyrmätään vasta tarkistettu väitöskirja. Keskustelussa lisäksi vilisi paljon puutteellisia väitteitä kaikilla osapuolilla. On vaarallista, jos viranomaiset alkavat oman ideologiansa nojalla ajaa yhteiskunnassa joitakin tuotannonaloja alas, jos faktat ovatkin jotain muuta. Itämeren osalta väitteet pelkästään maatalouden saastuttavuudesta ovat vahvasti liioiteltuja. Itämereen ja vesistöihin valuu luonnosta ravinteita, mutta suurimmalla osalla ei ole enää maatalouden kanssa tekemistä. Tutkimus ja viljelytekniikka ovat kehittyneet ja parantuneet vuosikymmenten aikana, mutta leimasta ei olla päästy. Itämeren karjatalousvaltaisella alueella Pohjanlahdella ei ole valtavia leväongelmia, vaikka täällä väitteiden mukaan pitäisi kasvaa ylikäveltävä levämatto Ruotsin puolelle. Ilmastonmuutos lähtee aina kuluttajan, sinun ja minun, valinnoista. Jos ympäristön kannalta kaikkein saastuttavin liikkumismuoto, lentäminen on edelleen vahvassa kasvussa, ilmastonmuutos ei ilmeisesti ole riittävän paha. Ulkomaanmatkoille lähdetään vieläkin ilman tuskia ilmastonsaastuttamisesta. Ilmastonmuutoksen osalta pitäisi siirtyä syyllistämisen sijaan ratkaisujen etsimiseen. Lentovero on ensimmäisenä tapetilla, se kohdistuisi suoraan jokaisen omiin valintoihin. Toinen merkittävä kohde on taajamien likavesien asianmukainen käsittely. Suomen ympäristökeskuksen sivuilta löytyy hyvä kartta Itämeren saastuneimmista kohdista. Nämä tihentymät osuvat suurimpien rannikkokaupunkien edustoille. Kaupunkien katulumet eivät kuulu sulamaan meren jäälle, eikä jätevedenpuhdistamoista pidä laskea ylijäämiä suoraan mereen. Näiden ei pitäisi olla pelkkiä rahakysymyksiä, vaan Itämeren puolesta tehtäviä selkeitä luonnonsuojeluvalintoja. Kolumni Kalevassa 29.8.2018 |