Kaasulla pitkin poikin

Kuluvan vaalikauden aikana on moniin aiempiin hallituksiin poiketen laitettu tiestön korjausvelan kiinni kuromiseen valtavasti rahaa. Miljardin panostus tiestön korjausvelkaan on suuri ponnistus, josta ainakin nykyhallitusta on kiittäminen. Silti korjausvelkaa jää rutkasti. Tiestön kunto on paikoin järkyttävä. On edelleen aivan käsittämätöntä kuulla maakunnasta viestejä siitä, että valtion omistamalle ja kunnossapidosta vastaavalle tielle jää Suomessa autolla kiinni! Mutta totta se on! Tiestön korjausvelan selättämiseen tarvitaan jatkossakin panostuksia hienojen puheiden sijaan.

Vaikka korjausvelan kiinnikuromiseen löytyykin tahtoa, pitää myös tiestön kunnossapitoon löytyä lisää määrärahoja. Pelkällä rahalla kunnossapitoa ei tule lisää, vaan se vaatii myös hoidon sopimusten uudistamista. Nykyinen valtavien aluekokonaisuuksien kilpailutus tuo tienhoitoon vain kermankuorijat ja varsinainen työ jää heikommalle. Tienhoidon kunnossapitoon tarvitaan muutoksia ja ei olisi lainkaan pahitteeksi pienentää urakoita, jotta paikalliset pienetkin yritykset pääsevät mukaan hankkeisiin. En myöskään vierastaisi mallia, jossa tienhoidon vastuu jäisi virkamiehille ja vain työt tilataan urakoivilta yrityksiltä. Kermankuorijat jäisivät nuolemaan näppejään.

Suomi laajana maana tarvitsee kunnollisen tieverkoston valtateistä sorateihin saakka. Puisen metsäjalan vahvuus perustuu vain hyvään ja tiheään tieverkostoon, jota pitkin metsäteollisuuden puuvirrat saadaan liikkumaan tehokkaasti ja ajallaan. Surullisen pikkusieluiselta kuulosti purnaus runkoverkosta, kun kyseessä oli kyse lopulta vain olemassa olevan asian päättämisestä luottamushenkilötasolla. Lopuksi siinäkin päätettiin vain tiehoidon tasosta. Ilman niitä pienempiä teitä noita runkoverkkojakaan ei tarvita. 

Toinen tulevien vuosien tärkeä asia on energian tuottaminen. Suomi on parhaimpia maita suojelemaan kaiken sen, josta maa saisi omaan käyttöön energiaa. Turve on lähes rikollista, vaikka soiden vesienhallinta on aivan toista luokkaa kuin kaupunkien jätevesien käsittely. Toisesta putkesta tulee juomakelpoista ja toisesta ei. Turvetta tuotetaan myös paljon muuhunkin kuin energiaksi. Sekin vahva vientiala uhkaa mennä kiihkoilijoiden turpeen pesun mukana.

Kosket on myös suojeltu, ydinvoimaa ei saa rakentaa ja tuulivoimakin tappaa kaiken lepakoista lähtien. Silti kännykkään on hyvä ladata virtaa lisää somekeskusteluja varten seinästä. Mitä jos sieltä seinästä ei virtaa kohta tulekaan? Siihen tarvitsemme monipuolisen energiatuotannon vaihtoehdon, joka ei ole vain yhden tuotantomuodon varassa. Tuoreena aurinkovoiman käyttäjänä haluaisin lisää hajautettua tuotantoa. Laajalla hajautetulla tuotannolla tarvitsemme metsiä halkovia linjoja vähemmän. Energiavarmuus on parempi ja tuontia tarvitsemme vähemmän.

 

Biokaasun energiakäyttö hämmästyttää edelleen. Kaikki on biokaasun kannattajia puheissa, mutta silti tuotanto ei lähde liikkeelle. Pienillä veromuutoksilla Suomesta saataisiin hajautetun biokaasutuotannon edelläkävijä. Veroporkkanan ei tarvitsisi olla edes suuri, jotta liikennebiokaasu olisi kilpailukykyinen öljylle. Samalla biokaasu tuottaisi vaurautta kotimaahan ja maakuntiin.