Budjettiriihi

Viime viikolla kesken lehtihaastattelun avustajani tuli nykäisemään hihasta ja pyytämään Teams – palaveriin. Hallitus neuvotteli valtion tulo- ja menoarviosta ensi vuodelle ja ryhmänjohtajana olin yksi, joka pohti Keskustan kantaa asioihin.
Kun hallituksessa on mukana useita puolueita, on selvää, että erilaisia näkemyksiä ja painotuksia joudutaan sovittamaan yhteen. Viime viikolla niitä soviteltiin aika usein.

Säätytalon budjettiriihessä ymmärrettiin, että Suomen taloudessa on myönteisiä näkymiä, mutta samaan aikaan työttömiä on paljon ja velkaannuttu on merkittävästi. Työn tekijät ja työpaikkojen tarpeet eivät aina kohtaa. 

Päätösten linjana oli töitä ihmisille ja tekijöitä yrityksille kautta Suomen. On tärkeää osata tehdä talouspolitiikkaa ja muutakin politiikkaa ajan merkit huomioiden. Joskus on tarpeen painaa oikeassa suhteessa sekä kaasua että jarrua. Suomen pyörät pitää saada pyörimään.

Riskinä on, että Suomen hyvä kasvu jää vain pyrähdykseksi. Se ei riitä saamaan taloutta terveelle pohjalle. Emme voi tuudittautua siihen, että kansainvälinen kasvu hoitaa asian automaattisesti. Tarvitsemme vaikuttavia rakenteellisia omia toimia. Avainasemassa tässä ovat yritykset. Valtion pitää huolehtia siitä, että yrityksillä on luottamusta investoida sekä palkata ihmisiä töihin ja että verotus on ennakoitavaa.

Velanotto huolettaa oikeutetusti. Ellei valtio olisi ottanut koronan vuoksi iskuja vastaan yritysten ja kuntien puolesta, olisi edessä ollut konkurssiaalto ja miljardien leikkauslistat. Säästöjen hakemiseen ja leikkauslistojen laatimiseen tuntuu olevan yleensä kovin vähän halukkaita. Silloin pitää lähteä hakemaan ratkaisuja sen kautta, että talous kasvaa ja työllisyys paranee. Toki aina on järkevä kuljettaa rinnalla tarkka taloudenpito. Hyvä on myös pohtia, onko esimerkiksi luvitusprosessit yritysten näkökulmasta kunnossa. Se on yksi keino vauhdittaa uusia investointeja. Tähän onkin tulossa riihen päätöksillä helpotusta digitalisoimisen edistämisen kautta.

Byrokratiaa pitää edelleen purkaa. Monet yritykset ja yksityiset henkilöt ovat havahtuneet huomaamaan jälleen hallinnollisen taakan kasvaneen. Kasvavasta byrokratiasta ja sen purkamisesta pitää edelleen puhua ja olla huolissaan. Se on usein työllistymisen, yritysten investointien ja yhteiskunnan sujuvoitumisen esteenä.

Riihen yhteydessä puhuttiin myös paljon ilmastosta.
Päästöjen vähentämisessä Keskustalla on ollut kaksi tavoitetta ylitse muiden.

Ensiksi, ratkaisujen pitää olla järkeviä ja vaikuttavia. Fossiiliset polttoaineet alas, uusiutuvat ja mieluiten kotimaiset ylös. Sillä on vaikutusta.

Toiseksi toimenpiteiden pitää olla reiluja, kannustavia ja oikeudenmukaisia koko Suomen ja jokaisen suomalaisen kannalta.

Kielloilla ja kurittamisella harvoin saadaan toivottua lopputulosta. Ja sen lopputuloksenhan pitää olla tärkein. Lihavero taikka autoilijoiden ja viljelijän verotaakan nosto eivät sopineet Keskustalle. Tällainen keppilinja vaan suututtaa ihmisiä. Täytyy muistaa, että ihmiset ovat jo tehneet paljonkin omassa arjessaan tekoja ilmaston ja luonnon hyväksi. Niitäkin pitää arvostaa.

Jälleen riihessä huomattiin, että riitelyllä asioita ei saada kuntoon.

Tarvitaan sopimisen ja yhteistyön taitoa, keskinäistä luottamusta ja kykyä asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Katse on suunnattava kauas eikä pidä sortua päivänpoliittisiin pikkunäppäryyksiin. Kyse on Suomen selviytymisestä.

Kolumni on julkaistu Kaleva Median paikallislehdissä viikolla 37