Maakunnallista edunvalvontaa

Keskustan vastavalittu puheenjohtaja Katri Kulmuni nosti vahvasti linjapuheessaan esiin aluepolitiikan. Vääräleuat alkoivatkin välittömästi saivartelemaan Keskustan siirtyvän maakuntapolitiikkaan ja unohtavan kaupunkipolitiikan. Väärin meni!

Kulmuni linjasi puheessaan aluepolitiikan nimenomaan kaupunkien ja maakuntien politiikaksi. Se tarkoittaa sitä, että aluepolitiikkaa pitää pystyä tekemään kaupunkien ja kuntien sisällä, maakuntien sisällä sekä maan eri osia kunnioittaen. Lähes kaikki muut puolueet ovat tämän kokonaisuuden unohtaneet kauan sitten.

Kun aluepolitiikka nousee näin vahvasti yhden puolueen linjaksi, se antaa mahdollisuuden alueellisen edunvalvonnan vahvistamiseen. Yhden kunnan tai kaupungin edunvalvonta on menneen talven lumia. Sillä ei saa muuta kuin tarjottujen lounaiden kuittinippuja ilman yhtäkään onnistunutta toteutusta.

Helsingin suunnasta seuranneena, on ollut huvittavaa nähdä yhdestä maakunnasta tulevan kolmeakin erilaista maakunnan kärkitavoitetta. Pohjois-Pohjanmaan osalta se tarkoittaa sitä, ettei yksikään tavoiteltu hanke etene toteutukseen tai rahoitukseen asti. Vanhalla lobbauskaavalla ei saa mitään järkevää enää aikaan.

Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa on 412 00 asukasta. Se on alle viisi prosenttia Suomen väestöstä. Jos valtio jakaisi rahaa asukaslukujen suhteessa, olisi maakuntamme aina mopen osilla. Siksi pitäisi olla kaikilla maakunnan toimijoilla vahvasti yhtenäinen näkemys maakunnan tärkeiden hankkeiden eteenpäin ajamiseksi. Ja ne tärkeimmät hankkeet eivät ole läheskään kaikki Oulussa tai Oulun seudulla, vaan rohkeasti ympäri maakuntaa. Näitä maakuntiin sijoittuvia hankkeita pitäisi Oulunkin ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Ilman vahvaa maakuntaa Oulu kutistuu tuppukyläksi, joka muinoin oli Pohjoisen Suomen pääkaupunki.

Nyt oululaiset ajavat itseään kiihtyvällä vauhdilla kohti auringonlaskun tulevaisuutta. Se, että koko maakunnan ykköshankkeeksi ajetaan kaksoisraidetta Limingan ja Oulun välille ei paljoa Vaalassa tai Reisjärvellä sorateiden varrella yritystoimintaa harjoittavia lohduta. Maakunnan elinvoimaan maaseudulla toimivat yritykset tuovat hulppean potin. Sievin Jalkineenkin taitaa moni tuntea Sievin kuntaa paremmin maailmalla. Yhtiön pääkonttori on sieviläisellä sivukylällä kaukana kirkosta ja kunnantalosta.

Maakunnallinen edunvalvonta tarvitsee uuden asenteen. ELY-keskuksen, maakuntaliiton ja maakunnan kuntien yhteistyöhön on saatava entistä avoimempi ote. Maakuntaliiton tehtävä ei ole ajaa vain Oulun hankkeita Helsingissä eteenpäin, vaan pitää maakunnan puolta tasapuolisesti kynsin ja hampain. Ely-keskus ei saa olla mustasukkainen omista tiehankkeiden listoistaan, koska yksikään muu ei niitä hankkeita voi sopivassa paikassa edistää, kun niitä hankkeita ei tiedetä. Yhteenkään tiehankkeiseen kun ei löydy rahaa, jos lobbaaja ei ole varma tehdyistä suunnitelmista ja kustannusarvioista. Omakohtaisesti olen joutunut monesti jo tämänkin kokemaan.

Maakunta ei ilmeisesti kaikkia lobbareitaan tarvitse, kun halutaan mustasukkaisesti vartioida omia, vuosikymmenten aikana muodostuneita reviirejä. Työkierto monissa maakunnan keskeisissä viroissa ei olisi lainkaan pahitteeksi. Siinä voisi olla alueellisen edunvalvonnan ainoa pelastus!

Kolumni on julkaistu Kaleva Median paikallislehtien kolumniringissä 17. - 20.9. välisenä aikana