Kalajokilaakso: Aluepolitiikka takaisin keskiöön

16.10.2018

Aluepolitiikkaa pidetään julkisuudessa siltarumpupolitiikkana, jolla maaseudun kansanedustajat kalastelevat omille kannatusalueilleen valtion investointeja. Tämä vanhakantainen julkisuudessa edelleen tiukasti elävä legenda on menettänyt viimeisetkin yhteydet todellisuuteen. Aluepolitiikka on ja pitääkin olla reilusti maan eri alueiden vahvuuden tunnustamista ja vahvistamista, josta hyötyy koko Suomi.

Aluepolitiikka on paljon muutakin kuin verorahojen syytämistä väestökadosta kärsiville maaseutualueille. Oikea aluepolitiikka huomioi kasvukaupungit, keskuskaupungit ja maaseutualueet omine vahvuuksineen pääkaupunkiseudusta puhumattakaan. Aluepolitiikan tehtävänä ei ole pitää väkisin hengissä alueita, joilta ihmiset haluavat muuttaa pois tai joissa elämisen edellytykset palveluiden katoamisen myötä on tullut mahdottomaksi.

Aluepolitiikan keskeisenä työkaluna tulee olla maaseutualueet tunnustava kaupunkipolitiikka. Ilman vahvoja kaupunkeja ei ole alueita ja päinvastoin. Jotkut harvemmin tarvittavat palvelut on haettava kaupungista, halusipa sitä tai ei. Kaupungitkin ovat nykyisinkin aluepolitiikan kohteena. Aika massiivinen määrä veroeuroja ohjataan kaupunkeihin asumistuen muodossa. Siinä maaseutualueiden saamat veroeurot kalpenevat kättelyssä. Siksi turhanpäiväinen jankkaus maaseudusta kaupunkien elättinä on aivan joutavaa.

Aluepolitiikalla mahdollistetaan ihmisten asuminen niillä seuduilla, joilla he haluavat asua. Eri puolilla Suomea on erikoisosaamista ja erikoisalojen keskittymiä, jotka hyödyntävät koko maata. Varsinais-Suomessa on auto- ja telakkateollisuutta ja Kainuussa kehittyy merkittävää kaivannaisteollisuutta vaunuvalmistuksen lisäksi. Oulu on edelleen it-kaupunki ja moni muukin alue voi omalla erikoisuudellaan puolustaa olemassaoloaan. Nämä kaikki alueet tarvitsevat kruununkivekseen vahvan pääkaupungin, joka osaa kunnioittaa myös muita. Nykyään tuo omien alueiden vahvuuksien tunnustaminen ainakin pääkaupungin johdolta on täydellisen hukassa.

Harva tulee Lapissa lomaillessaan ajatelleeksi, että ilman aluepolitiikkaa sielläkään ei ole paljon palveluita. Aluepolitiikalla turvataan poliisin palvelut lomakohteissa ja sairaanhoito rinteissä jalkansa katkoneille. Tiet ja väylät pitää kunnossa joku kaukana kaupungeista asuva auraaja. Näiden lomakohteissa työtätekevien perheille pitää olla myös peruspalvelut kohtuudella turvattavissa. Muuten niitä laskettelukohteitakaan ei olisi.

Hyvän aluepolitiikan keskiössä tulee jatkossa olla koulutus ja osaaminen. Koulutuksen hajauttaminen eri puolille maata tasaisesti varmistaa nuorten ikäryhmien pysymisen alueilla. Samalla kaupunkeihin keskittyvä nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen pysyvät paremmin läheisten turvaverkon myötä hallinnassa. Toisen asteen ja ammatillisen koulutuksen voimakas keskittäminen on ollut tehokkain tapa tyhjentää osa maasta. Yritykset sijoittavat toimipaikkansa osaajien mukaan. Halvinta aluepolitiikkaa on siis pitää osaajat kotiseudullaan niiltä osin, jotka kotiseuduilleen haluavat jäädä.

Toinen tärkeä aluepolitiikan keino on palveluiden säilyminen peruspalveluiden osalta. Siihen kuuluu myös verkon kautta saatavat palvelut, jolloin verkkoyhteydet pitää olla toimivat. Mobiilin varaan niitä palveluita ei voida laskea.

17.03.2023Välitilinpäätöksen aika
09.03.2023Talouskasvu lähtee yrityksistä
24.02.2023Talous kuntoon - byrokratia kuriin
27.01.2023Edunvalvontaa
26.01.2023Veroasiaa vaalikentille
18.01.2023Vaikuttamisen paikka
09.01.2023Tieteellinen totuusko
28.12.2022Sähköä ilmassa
18.11.2022Näpit irti metsistä
03.11.2022Elintärkeä energia

Siirry arkistoon »