Keltaisen värin aika

Syksyn myötä puut vaihtavat vihreän sävyn keltaisen kirjavaan ruskaan. Eduskuntatalossa syksyn saapumisen huomaa keltaisten kirjojen ilmestymisestä täysituntosaliin. Joka syksy eduskunta käsittelee valtion talousarvioesityksen, jota kansanedustajat pääsevät käsittelemään valiokunnissa koko syksyn.

Ensi vuoden budjetti on laadittu nyt hyvin poikkeuksellisissa oloissa ja epävarmaan tulevaan vuoteen. Siksi onkin tärkeää, että budjetti luo toivoa ja varmuutta. Sitä voisi luonnehtia sanoin: työtä, terveyttä ja turvaa.

Kun yritykset pärjäävät, suomalaiset saavat töitä. Se taas tuo veroeuroja, joilla voidaan sitten huolehtia budjetin menoista eli palveluista kansalaisille. Kuten terveyspalveluista ja koulutuksesta, teistä ja valokuiduista sekä lapsilisistä ja eläkkeistä.

Liian usein keskitytään siihen, mihin rahoja voisi jakaa. Yllättävän vähän käydään pohdiskelua siitä, mistä yhteiseen kassaan saadaan lisää jaettavia euroja. Siksi tässä tilanteessa pitää erityisesti pitää huolta siitä, että yritykset pärjäävät.

On ollut oikea ratkaisu, että valtio ottaa koronaiskut vastaan. Velkaa on otettu ja tullaan ottamaan, etteivät yritykset kaadu ja työttömyys räjähdä pysyvästi käsiin. Näistäkin massiivisista toimenpiteistä huolimatta tulemme valitettavasti näkemään konkursseja ja yritysten alasajoja. Joissain tilanteissa on vaan todettava, että tämä ei nyt tässä maailmantilanteessa kannata, kun vienti takkuaa ja kysyntä supistuu. Virus on laittanut maailman polvilleen eikä se ole kenenkään syy tai vika.

Vaikeina aikoina pitäisi vihdoinkin päästä lisäämään paikallista sopimista. Suomalaiset osaavat kyllä sopia ja reiluuden merkitys on monella sisäänkirjoitettuna sieluun. Minä ainakin luotan suomalaisiin yrityksiin ja työntekijöihin.

Asiassa on jumiuduttu kummallisiin poteroihin. Jo terminä paikallinen sopiminen saa osalta korvat lukkoon ja kanavat kiinni.

Paikallisesta sopimisesta on paljon jo julkisuudessakin ollut hyviä esimerkkejä, joissa yritys ja työntekijät ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Hyvä työnantaja tietää, että työntekijä on yritykselle voimavara. Ja hyvä työntekijä tietää, että välillä pitää joustaa. Jos tilauskirjat pullistelevat talvella, niin silloin voidaan tehdä töitä ja pitää sitten lomia hiljaisempana aikana. Jos päättäjät eivät pääse eteenpäin paikallisessa sopimisessa, tapahtuu se joka tapauksessa. Kehitys tulee menemään menojaan.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaakso -lehdessä