Pitää olla linja

Keskustan eduskuntaryhmä kokoontui viime viikolla Seinäjoelle. Kerroin siellä pari asiaa toimintatavoistani.

Sen, että soitan rumpuja, mutta en turhaan suutani. Sanon silloin, kun on asiaa.

Kerroin myös, että minulla on tapana auton tai puimurin ratissa soitella puheluita. Tykkään jutella ihmisten kanssa, kuunnella, mitä mielen päällä on. Millaisia toiveita tai pelkoja ja huolia. Hoidettavia asioita. Pienempiä ja isompia. Niitä kuulee, kun osaa kuunnella. 

Pidän tärkeänä, että päätöksiä tehdessä pitää olla tuntumaa oikeaan, elävään elämään. Sen kaikkine sävyineen. Liian usein nykyään on vain mustaa ja valkoista. Ymmärtämättömyys ja ylimielisyys jyllää, asiat ovat yksipuolisen ehdottomia eikä toisia kuunnella. Asioihin otetaan kantaa tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Meuhkataan milloin mistäkin.

Vierastan tällaista toimintatapaa. Uskon, että aika moni suomalainen on kanssani samaa mieltä. Ääripäiden huuto kuuluu ja maltillinen keskilinja ei ylitä mölinää.

Samalla jää kenties huomaamatta, että monella ihmisellä, jolla oli vaikeaa jo ennen koronaa, menee entistä huonommin. Köyhillä lapsiperheillä, pienituloisilla pätkätöissä riutuvilla yksinasuvilla ja pienellä eläkkeellä sinnittelevillä. Korona uuvuttaa terveydenhuollon ammattilaisia ja hoitovelka jonoissa kasvaa. 

Tämä on nyky-Suomen todellisuutta. Tähän todellisuuteen päätökset pitää myös tänä syksynä juurruttaa. Samalla asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.

Hallituksen tärkein tehtävä on saada Suomi takaisin jaloilleen ja nousuun. Se tarkoittaa kaikkien pitämistä mukana. Ihmisille pitää saada töitä. Yritysten toimintaedellytykset on turvattava. Valtion velka pitää saada hallintaan 

Tulevan budjettiriihen pääasioista ei siis ole epäselvyyttä.  Ne ovat työllisyys ja velka. Suurtyöttömyys, jättivelka ja jatkuva alijäämä eivät voi olla hyväksyttävä asioiden tila. Vastuullinen taloudenpito on ainoa kestävä tapa tarjota mahdollisuudet hyvään elämään myös tulevaisuudessa. Pitää mukana heidätkin, jotka eivät muuten pärjäisi.

Työn tekijät ja työpaikkojen tarpeet eivät kohtaa. Yritykset ovat niitä, jotka työllistävät. Ne tarvitsevat lisää joustoja. Isoja ja pieniä yrityksiä ei pidä sulloa samaan muottiin. Sellaista byrokratiaa pitää purkaa, joka hankaloittaa työpaikan saamista ja uuden työntekijän palkkaamista. Hallituksen tulee jatkaa samanlaisia norminpurkutalkoita, joita toteutettiin viime vaalikaudella.

Edessä on isojen asioiden syksy, joka mittaa jokaista päättäjää. Kyse on Suomen selviytymisestä.

Nyt pitää tehdä päätöksiä, jotka ovat kiinni siinä todellisuudessa, jossa maa makaa. Siinä todellisuudessa, jossa ihmiset elävät toiveineen, pelkoineen ja huolineen. Oikeassa elämässä ja oikeissa ongelmissa.

Kolumni on julkaistu Seutumajakka -lehdessä 1.9.2021