Kyse on pärjäämisestä

Keskusta kokousti viikonloppuna Lappeenrannassa. Väkeä oli kokoontunut tuhansittain joka puolelta Suomea puhumaan politiikkaa ja etsimään keinoja Suomen pärjäämiseksi.

Omassa puheessani nostin esille sen, millä keinoin Suomessa pärjätään tulevaisuudessa. Viime vuodet ovat olleet liian paljon jonninjoutavaa jankkaamista jonninjoutavista asioista. Vastakkainasettelua vastakkainasettelun vuoksi. Tämä tympii ihmisiä ja luo nahkean tunnelman politiikan tekoon.

Maailman tyrskyt – korona, sota ja pakotteet - ovat palauttaneet politiikan oikeisiin asioihin. Olot ovat poikkeuksellisen vakavat. Nyt kyse on siitä, pärjäävätkö suomalaiset ja pärjääkö Suomi.

Kun suomalaiset pärjäävät, Suomi pärjää. Ei se tämän monimutkaisempaa ole. Päätöksiä pitääkin nyt tehdä nimenomaan tästä lähtökohdasta. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko esitti idean erityistalousalueista. Kannatan ajatusta lämpimästi.

Kyse on siitä, että menestyäkseen tarvitsemme koko Suomen voimavarat, ideat ja ihmiset käyttöön. Näin pienellä maalla ei ole varaa alueiden taikka työntekijöiden ja yritysten vastakkainasetteluun. Tarvitsemme ajassa elävää aluepolitiikkaa. Erityistalousalueilla voisi olla mahdollista saada verotuksellisia tai muita huojennuksia, jotta siellä toimivien yritysten edellytykset investointeihin ja työllistämiseen vahvistuisivat. Alueella työskentelevät ja asuvat ihmiset voisivat saada erityisiä tukia, huojennuksia ja kannusteita. Myös päätösvaltaa voisi tuoda lähemmäs paikallisia ihmisiä.

Tarvitaan aluepolitiikkaa, joka elää tässä ajassa tasaten kehittymisen edellytyksiä maan eri osien välillä ja vahvistaen näin koko Suomea. Nykyiset aluekehitykset työkalut eivät tähän selvästikään ole riittäviä ja tarpeeksi notkeita

Erityistalousalueilla tulisi rohkeasti kokeilla uusia keinoja osaavan työvoiman saatavuuden parantamiseksi, työllisyyden vahvistamiseksi ja investointien edistämiseksi. Meillä pitää olla rohkeutta kokeilla, antaa tilaa erilaisuudelle, tukea alueiden vahvuuksia. Yritysten työllistämis- ja investointiedellytysten parantamiseksi voisi käynnistää kokeiluja esimerkiksi työnantajien alennettujen sosiaaliturvamaksujen ja vapaiden poistojen käyttöönottamiseksi. Myös yhteisöveron alentamista yrityksille kannattaisi kokeilla. Koko Suomessa ruuan arvonlisäveron alentaminen olisi harkinnan arvoinen asia.

Itse olen esittänyt ja esitän edelleen kansallista omavaraisuussopimusta, laajasti yhteiskunnan eri toimijoiden kesken. Omavaraisuussopimuksen tavoite olisi maamme ruoka- ja energiaomavaraisuuden vahvistaminen pitkälle tulevaisuuteen. Siis huolenpito suomalaisten perusasioista epävarmassa maailmassa poliittisista suhdanteista riippumatta.

Kolumni on julkaistu Seutumajakka -lehdessä 15.6.2022